Jälkeä, esineitä ja tottista

Olen Jytkylle ajanut nyt vajaata kymmenen jälkeä yhteensä, viimeisin oli tänään. Tällä hetkellä jäljen pituus on n. 20-30m, lihapullia lähes joka askeleella. Työskentelyä voi kuvata yhdellä sanalla: rauhallisuus. Meinaan tämä poika ei paljon jäljellä hötkyile ylimääräisiä :) Se ajaa jälkeä varmasti askel askeleelta nuuskutellen, hitaasti ja rauhallisesti, narun pysyessä koko ajan löysällä. Työskentely on tarkkaa ja hyvä niin. Jäljen päässä on aina herkkukippo ja lopuksi herkutellaan kunnolla :)

Esineruutua tai lähinnä sitä esineiden tuomista minulle, käteen, on harjoiteltu viime aikoina myös ahkeraan ja harjoitukset alkavat tuottaa tulosta. Esineiden tuomisessa aiemmin oli ongelmana se, että joko Jytky omi esineen itselleen tai sitten jos minulla oli makupala kädessä, se pudotti esineen ennen aikojaan. Aloin tekemään sitten niin, että makupalat pois kokonaan ja kun Jytky toi mulle esineen käteen niin leikkiä esineen kanssa ja paljon kehuja. Tämä on auttanut ja esim. tänään oli kaksi aivan täydellistä esineen etsintää, jossa sain molemmilla kerroilla hienon luovutuksen suoraan käteen :) JES!! Näitä harjoituksia on siis otettu niin, että tallaan n. 5m x 20m ruudun ja käyn laittamassa esineen takareunaan niin että Jytky näkee sen. Sitten koiran luo ja lähetys. Aika kivasti Jytky lähteen esineen etsintään ja tietää kyllä mitä pitää tehdä. Tosin koska juttu on aika uusi, niin väliin tietty tulee niitä kertoja, jolloin se jää pyörimään lähelle, mutta sitten eikun takas istumaan ja uusi näyttö.

Tottiksessa meidän viime aikainen ilonaihe on ollut mahtavat liikkeestä seisominen ja istuminen, jotka se tekee  hienosti ilman apuja. Maahanmeno on pelkällä käskyllä hidas, joten niitä otetaan apujen kans, jotta saatas nopeutta. Paikallaolot niin istuen kuin maaten ovat jees, seuraaminen on aika alkuvaiheissa, pienin askelin eteenpäin, koska haluan siitä hyvän ja tiiviin. Shokki-isku oli meidän perusasento, jonka LUULIN OLEVAN HYVÄ :) Mutta auta armias kun näin kuvan  siitä, niin sehän oli aivan hirveä!! Perse on kyllä oikealla paikalla ja paikkakin on hyvä, mutta entäs se yläruumis, ihan mielettömällä mutkalla!! Jytky yrittää napottaa mua niin tiiviisti silmiin, että yläkroppa on kaartuneena vasemmalle aivan älyttömästi ja minä tietysti olen tiettämättä ruokkinut tätä palkkaamalla sen väärästä paikasta. Ja kaikkihan on näyttänyt ylhäältä katsottuna niin hienolle :) no tätä on alettu nyt korjailemaan ja perusasento reenit peilin edessä on ollu aika kova sana :) Kakejakin on aloitettu ja istu-maahan pumppaus onnistuu minun seistessä parin metrin päässä. 
Jytkyn viimeaikojen ehdoton hitti on ollut lentävien lehtien kiinniottaminen ja tästä omistajakin tykkää.. NOT!!! Siis oikeasti ihan mahdoton lehdenkerääjä!! ja parasta oli kun koiranpoika näki elämänsä ensimmäistä kertaa perhosen.. Sen perässä juostiinkin sitten tuhatta ja sataa.. Elämän pieniä iloja :)

Nyt kattomaan lätkäkonserttia ja virittäytymään huomiseen peliin. Hankin Jytkylle jo pienen pantaan kiinnitettävän Suomi-huivin, se päällä kuljetaankin seuraava kuukausi eläen mukana MM-kiekkohuumassa. Huippua!!