Eilen agilitykurssimme sai jatkoa. Harjoiteltiin putkea, keppejä ja esteitä. Jytky oppi putken, sitä mentiin heti alkuun täyspitkänä ja hetkeäkään ei poika eipäillyt, meni vaan rymisten läpi. Eli putki sujuu jo hienosti suorana eri kulmista ohjattuna. Keppejä otettiin kuuden pätkinä verkotettuina. Lopussa rytmikin löytyi, eli minä vaan juoksin vierellä (ei tarvinnut edes ohjata) ja koira pujotteli makupala-alustalle. Näitä molemminpuolin! Hitsi toi verkotusjuttu on hyvä, tosi äkkiä koira hoksaa ja oppii sen avulla. Sit otettiin estehakuisuutta kolmella esteellä sekä valsseja yhdellä esteellä. Hyvin ainakin oli makupala-alusta iskostunut päähän viikon aikana, kun tyyppi syöksyi kaikkien purkinkansien luokse hallissa ja koitti syödä ne samantien... :O mutta hitsi agility on kivaa, niin huippua päästä reenailee sitä ja mikä parasta, Jytky näyttää olevan samaa mieltä.
Agilityreeneissä tulee opeteltua myös paljon muita hyödyllisiä asioita. Esimerkiksi siellä pitää osata oottaa välillä tolppaan sidottuna, pysyä rauhalisena vaikka ympärillä muut meskuaa ja keskittyä omaan tekemiseen, vaikka toinen koira olisikin touhuamassa jotain ihan vieressä. Näissä asioissa Jytky on yllättänyt minut positiiisesti. Eilenkin kun sidoin sen kiinni tolppaan auttaessani muita, ni siellä se istua törötti aivan hiljaa, vaikka ympärillä muut touhusi koirinensa. Jytky myös keskittyy minuun tosi hyvin, kun sitä vaadin eikä huomioi tällöin mitään muita ympärillä. Tosin sitten kun en vaadi huomiota itseeni niin kyllä muut kiinnostaa ja kaikkia pitäs päästä moikkaamaan.. huoh. Muutenkin se on nyt käyttäytyny yleisesti viime aikoina suoraan sanottuna sikamaisesti tavatessaan vieraita ihmisiä, riekkuu, hyppii ja pomppii, sellasta mahotonta mielistelyä tai mitä se on, en tiiä. Tämän se lopettaa kyllä heti kun komennan sen paikalle istumaan, mutta ns. vapaat tutustumiset eivät ole onnistuneet kovinkaan mallikkaasti. Ja sitten kun näitä tilanteita tulee kuitenkin niin harvakseltaan, meillä ei käy juurikaan vieraita ja harvoin sitä loppuen lopuksi kukaan pysähtyy silittämäänkään. Varmaan niskapers-ote on ohjelmassa seuraavaksi..?! ;)
Koiramme on myös oppinut jotain aivan uutta, nimittäin pöydältä varastamisen!!! Ensimmäistä kertaa se sen teki toissapäivänä, kun isäntäväki oli saunassa. Jätin pellille kaksi bbq-kebakkoa ja perkele se oli vetäny ne alas ja syöny. Matto ihan marinaadissa ja koira sen kun lipoo suupieliään hyvin onnellisena. Siinä vaiheessa ei muuten naurattanu.No eikun maton pesuun ja toivomaan ettei seuraava yö mene pihalla ravatessa, olihan ne kebakot suht mausteisia. No jos jotain positiivista, niin ei menny maha sekasin ei. Ja jos jotain opimme, ni oli muuten viimenen kerta kun jätetään pöydälle yhtään mitään syötävää.
Mutta on toi rekku suurimman osan aikaa mahtityyppi. Oreniuksen Juha sanoikin eilen hyvin reenin yhteydessä "piru vie, selkeesti näkee, et sen pään sisällä raksuttaa..." Niih - aina välillä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti