vuosi 2012

Vuoden 2012 kohokohdat:

Jytky Pötkylä Jauhiainen saapui taloon helmikuussa 2012 <3

 Wonderful moments... Jytky erikoisnäyttelyn BIS 1!!!

 Ikimuistoiset häämme 29.7.2012 <3

Muutto Kuusamoon kesällä 2012.

Siinäpä tiivistetysti vuosi 2012. Paljon ikimuistoisia, isoja ja pieniä, hetkiä. Nyt katse kohti ensi vuotta, joten kaikille
                 ONNELLISTA JA MENESTYKSELLISTÄ UUTTA VUOTTA 2013!!

päivitystä!

niin pitkä aika viime kerrasta.. Ollu vaan niin pirun kiirettä töiden takia, että ei ole ollut voimavaroja enää mihinkään ylimääräiseen näppäilyyn... Mutta luojan kiitos loma tuli juuri sopivaan paikkaan ja nyt ollaan saatu edes pikkusen ladattua akkuja.
Mutta aloitetaanpa messarista. Messari oli siis 8.-9-12 ja ekana päivänä tuomari ei oikein arvostanut nuorta ja karvatonta otustamme, joten tuloksena EH, jun4. Junnuissa oli 8 koiraa, joten sinänsä ihan ok, nimittäin Jytky oli porukan nuorin ja selvästi pienin sekä karvattomin. Se oli niin ruipelon näkönen niiden muiden rinnalla, jotka oli oikeita tukkajumalia.. Arvostelu oli kuitenkin hyvä.
Toisena päivänä olikin sitten tuomarina oikea italialainen herrasmies, belggareiden erikoistuomari ja sit menikin paremmin :) Jytky sai ERI:n ja SA:n, jun2. Parasta oli kuitenkin tuomarin kommentit Jytkystä: Tämä koira on ehdottomasti paras rakeenteeltaan, liikkeiltään ja tyypiltään. Mutta koska se on porukan nuorin eikä se ole parhaassa karvassa, se sijoittuu toiseksi. Siinä vaiheessa kun tämä koira on kolme vuotias, muiden on turha turha edes vaivautua tuomaan koiriansa semaan kehään, tää tulee voittaa kaiken" :)) voi sitä tunnetta, kannatti matkustaa Helsinkiin asti :) ja toivottavasti tuomari on vielä samaa mieltä, kun Jytky on tosiaan kolme vee, sitä odotellessa ;)) Viikonlopun kruunasi kasvattajaluokan voitto, No-How oli ROP-kasvattaja ja Jytky oli yhtenä koirana kasvattajaryhmässä. Kiitos vielä kaikille paikallaolleille, oli niin ihana nähdä tuttuja.. <3

Heti kun kotiuduimme messarista maanantaina, menimme suoraan agireeneihin. Ja voi vitsi Jytky oli huippu!!! Nyt voi oikeasti sanoa, että reenit meni juuri niin kuin pitikin ja koira toimi loistavasti. Menimme eka kertaa myös puomin koko pitkänä, tosin madallettuna. Pari eka kertaa hieman hakemista, mut sitten lamppu syttyi poikakoiran päässä ja vauhtia tuli niin ettei minulla ollut mitään mahdollisuuksia pysyä perässä.. Mikä kuitenkin tärkeintä, alastulot toimivat suorilta käsin, joten vihdoin puolen vuoden alastuloreenit näkyvät jossain konkreettisesti! Kannatti tehdä ne tuhannet toistot, nyt saan nauttia niiden tuloksista! Viime viikolla otimme myös ilman hihnaa ja häiriöiden kanssa ja Jytky teki edelleen tosi nätit ja napakat alastulot, vaikka minä jatkoin liikettä, eli se on toistaiseksi hyvällä mallilla. Ajellessani kotiin reeneistä tajusin, kuinka onnekas olenkaan, kun minulla on koira, josta on näyttöön, mutta ennen kaikkea myös käyttöön! 

23.12 juhlimme Jytkyn 1v. synttäreitä asiaan kuuluvalla tavalla, myö juotiin skumppaa ja Jytky sai uusia leluja. Kaikki oli siis hyvin tyytyväisiä. Seuraavana päivänä olikin jouluaatto ja lahjamäärän perusteella ei liene epäilystäkään kuka oli ollut kiltein... :) voitte uskoa, että joku oli "hieman" innoissaan uusista leluistaan..

Tänään joulupäivänä kävimme koko perheen voimin lumikenkäilemässä. Vaikka pakkasta oli -27, se ei tuntunut missään, kun oli hyvin päällä. Jytkylläkään ei ole mitään ongelmia pakkasessa, kun on koko ajan liikkeessä. Nyt on muutenkin ollu koko ajan oikeestaan -25-32 astetta pakkasta, mutta siitä huolimatta olen käynyt lähes joka päivä hiihtämässä Jytkyn kanssa hissuksiin. Huomenna lähdetään jatkamaan loman viettoa Pyhätunturin mökille ja ollaan varmaan siellä loppuviikko.

agia

Tässäpä viime treeneistä pari pätkää.. harjoittelimme persjättöjä.
http://www.youtube.com/watch?v=HKRN94ZLrZ4

http://www.youtube.com/watch?v=8BwC7hSzgVI&feature=endscreen&NR=1

ja löytyyhän sieltä muitakin, ei niin onnistuneita pätkiä.. Mutta kyllä ne on opettavaisia.. siinä sitä nimittäin huomaa tasan miksi koira ei mene sinne minne pitäs.. Totuus tulee videolta, vaikka silloin itse hetkessä olevinaan koira teki virheen enkä minä.. paskanmarjat. jytky menee tasan sinne minne minä ohjaan ja jos ei ohjaa niin eihän se mene.. Loogista eikö? :)

Fiilistelyä

 Joutavilla jotain.. :) vähä heikko kuvaus, kun itse kuvasin, mutta idea tullee selväksi.. Kiertoharjoittelua siis..

 Yllä kuvaa Valtavaaran huipulta.. muutama viikko sitten käytiin Jytkyn kaa kipuamassa sinne.. Karun kaunista!.. ja kyllä, huipulla tuulee :)

 Samalta reissulta kuvaa niin yllä kuin alla. Ja kuten kuvasta näkyy, poitsu nauttii lumesta täysin siemauksin!

 Hyvä olo lähtee sisältäpäin! Tarviiskohan Valio uutta mainoskasvoa? ;)

 Yllä kuva Pyhätunturilta.. Oltiin viikonloppu mökillä ja lauantai aamuna käytiin Jytkyn kaa 2h kävely kansallispuistossa ja illalla sitten tunti hiihtoa, Jytky tietty messissä. Sunnuntaina vielä reipas tunti hiihtoa, joten oikein kiva aktiiviviikonloppu takanapäin..

 Illalla lepi maistui.. minä palauttelin selkääni selkälaudalla (siks mun perse näyttää niin isolta tossa, siellä alla on siis sellanen selkälauta ;)) ja Jytky tunki luonnollisesti ittensä kainaloon.. <3

 Lauantai-illan fiiliksiä..

Tää nyt ei oo mikään erikoisen hyvä kuva, mutta laitoin siks, että tos näkyy aika hyvin poitsun (minun mielestä) mahti punainen väri, josta tykkään ihan sairaana ja joka alkaa muuten olla häviävä luonnonvara tervuilla.. Ja mitäs muutakaan yks tekee kun lutkuttaa Tikruansa... takkatulen ääressä :)

Nyt kiireesti agireeneihin..soon moro!

sitä sun tätä

Jeps, kaikkea sitä on taas ehditty touhuamaan.. ollaan hiihdetty, edelleen niin, että Jytky juoksee vapaana omaa tahtiaan mukana lenkeillä, tokoiltu ja eilen starttasi myös agilityn talvikausi maneesilla. Hiihtolenkit ovat painottuneet aamuun, meiltä lähtee nimittäin hiihtoladut suoraan ovelta, joten on ollut mahtava heti aamun alkajaiseksi laittaa sukset jalkaan ja eikun baanalle. Muutamana aamuna aurinko on noussut horisontista ja pakkastakin  on ollut sopivan pirtsakasti, joten eipä aamu paljon paremmin olisi voinut alkaa..

Viime viikonloppuna olimme Hiturin koulutuksesta ja oli ihan hyvä saada tokotuomarin näkökulmaa tai lähinnä sitä mihin tuomari kiinnittää huomiota, mistä lähtee pisteitä jne. Saimme myös loistavaa harjoitusta kisamaisiin paikallaoloihin, luoksepäästävyyteen ja liikkurin toimintaan. Pysyhän se Jytkynkin perse lopulta paikoillaan, kun tarpeeksi malttia harjoiteltiin :) Koulutus oli pienessä parkkihallissa, jossa oli myös ihmisiä, muita koiria ja autoja yms. eli kertakaikkisen hyvää häiriöreeniä samalla. Kaikkia tulleita koulutusjuttuja en täysin allekirjoita tai ole samaa mieltä, mutta näissä koulutuksissahan tärkeintä onkin poimia ne itselle parhaat jutut, kaikki ei käy kaikille.  No jokatapauksessa käytiin koemaisesti eka liikkeet läpi ja tässä jotain kommentteja (mitä Hituri meistä oli mieltä) : paikallaolo hyvä, seuraamisessa koira seuraa todella kauniisti, mutta perusasennot oli tällä kertaa välillä hukassa (jäi seisomaan). Ohjaaja ei osaa kävellä luonnollisesti eikä osaa myöskään pitää hihnaa luonnollisesti (täysin totta,hyvä minä..). Liikkeestä seisominen tosi hyvä. liikkeestä maahan meno muuten jees (kyynärät jäi vähän koholle), mutta mulla on kuuluma liian vihainen käsky :). Luoksetulo tosi hyvä (jopa oli suora perusasento, jee!! Hyppy hyvä. Eli nyt harjoitellaan sitä hemmetin seuraamista, jotta ne perusasennot menis kuten pitää ja että minä osaisin hoitaa oman hommani.

Meillä on ollut useamman viikon tauko agilityssä, mutta eilen käynnistettiin talvikausi upouudessa Ruskalaukaan maneesissa. Ympäristönä maneesi on mielestäni koiralle suht haastava, maa täynnä maailman ihnimpia hajuja, sit oli tosi tuulinen keli ja tässä maneesissa katon asemaa hoitaa sellanen paksu läpinäkyvä muovi, joka piti aikamoista ääntä ja lisäksi pohjana about 10cm pehmyt hiekka, joka oli muuten sairaan raskas juosta.. Thänk God, hajut eivät vieneet voittoa vaan Jytky teki kyllä täysillä kaikki mitä pitikin ja keskittyminen oli hyvä. Meikäläisellä vaan oli suuria vaikeuksia pysyä ton koiran vauhdissa ja olinkin auttamatta lähes aina myöhässä..onneksi Jytky kuitenkin korjas puolet minun virheistä, mutta mahdottomiin ei sekään pysty.. no lopussa kuitenkin saatiin yhdistettyä kaksi rataa ja ne meni vielä virheettömästi! Hitsi että jäi hyvä mieli ja hitsi että meillä oli kivaa :) toi on niin parasta terapiaa!!


Voittajanäyttelyyn enää noin kolme viikkoa!!! Aikataulutkin olivat tulleet, Jytky on kehässä n. klo 10 ja tervu-uroksia oli muistaakseni 27 kpl.. Että eihän sillä mitään mahdollisuuksia siellä ole niiden aikuisten ja kehittyneiden joukossa, mut käydään ny kattoo mitä mieltä meidän pojasta ollaan. Olen ottanut taktiikaksi, että me mennään sinne näyttelypaikalle hyvissä ajoin ja kulettelen siellä sitä jo niin paljon, että ylimääränen höyryäminen purkautuu. Väsytystaktiikka siis kunniaan :))

Mulla ois paljon kuviakin tänne, mutta jostain syystä tää nyt ei anna lisätä kuvia vaan jumahtaa samantein kun yritän lisäillä. Noh, koitan myöhemmin uudestaan.

winterfun :)

ja lisää kuvia umpihankilenksulta..

 mäkireeniä ;)

 punainen kenguru :)

viestiä!!

Hahaa... uusi laji aloitettu, viesti! Jytkyn mielestä hurjan hauskaa puuhaa ja hienosti se juokseekin. Ollaan siis otettu pennusta pitäen lenkeillä sitä, että jompikumpi, minä tai Juha menee piiloon ja Jytky sitten juoksee ettimään ja sit lähetys takaisin.. No nyt muutaman viimeisen viikon aikana on otettu"oikeita" viestikaavioita (siis niinkun se menee kokeessa) sellasella reilun sadan metrin matkalla ja on muuten suju yllättävän hyvin. Jytky ei epäröi hetkeäkään lähteä toisen luo, olipahan kyse kummasta tahansa. Ollaan kokeiltu vielä kaikinpäin lähetyksiä ja näköjään ei ole mitään väliä kumpi on kummassa pisteessä. Tosin siis oikeassa kokeessahan koirat lähetetään vissiin tietyn väliajoin juoksemaan sitä matkaa ja olen melkein varma, että jos Jytky kohtais toisen koiran kesken juoksun niin sillä unohtus sen siliän tien mitä se oli tekemässä.. Eli siinä olis lievästi sanottuna reenin paikka.. :) Mutta tästä on tosi hyvä jatkaa ens kesänä ja tiedä vaikka ensi syksynä löydettäs ittemme viestikokeista.. Who knows.. ;)
Täällä on muuten jo hurjasti lunta ja ollaan Jytkyn kanssa kovasti tehty niin umpihankilenkkejä kun aloitettu myös hiihtolenkit. Jytky siis juoksee hiihtolenkeil irti matkassa ja voi jestas se nauttii juosta :) Siitä on vissiin hurjan hauskaa, kun mammakin pääsee vähä vauhdikkaammin eikä aina lyllerrä jäljessä :)
tässäpä kuvia eräiseltä umpihankilenkiltä..

Tokoliikkeitä ollaan vahvisteltu melkein päivittäin ja jippii, liikkeestä seisominenkin on taas kunnossa. Ei siihen loppuen lopuksi menny kun päivä tehoreenaten. Mut nyt kaipaisin kovin häiriötä ja liikkuria reeneihin, mutta piru tääl se on vähän vaikeaa! Muutama päivä sitten menin keskustaan, jotta saatas häiriöö reeneihin, mutta eihän siellä ollu ku pari kävelijää ja yksi pyöräilijä, joten se niistä häiriöistä. Tarttee alkaa vissiin soittelee josko joku lähtis kaveriksi reenaa. Luoksepäästävyys kaipaa harjoitusta (siis siltä osin että perse saadaan piettyä maassa eikä hypätä juttelevan tyypin syliin) ja se liikkuri on varmaan oma juttunsa kokonaan..

kaamoksen alku

Niinpä niin.. valoa ei hirveästi enää ole ainakaan täällä pohjoisessa.. Enää ei kerkeä tekemään lenkkejä valoisalla paitsi viikonloppuisin ja se ärsyttää. Pimeässä mettässä taivaltaminen ei ole niin mielekästä puuhaa.. Mutta toisaalta pimeyteen vähän valoa antaa lumi, jota täällä on about 10cm :) kohta startataan siis hiihtokausi ja en malta odottaa, että pääsisin jo iltaisin purkaa paineita ladulle. Jytky saa sitten irti juosta mukana, joten tuleepahan sillekin kunnolla lenkkiä. Toki polttelee jo vetovaljaatkin varastossa, mutta ne saa nyt odottaa vielä ensi vuoden puolelle.. ehkä. Kokeilin tossa yhtenä päivänä Sucan entisiä valjaita Jytkylle ja ne passas oikein hyvin. Tosin Jytky oli ihan hämmentyny niistä valjaista eikä tienny mitenpäin olisi.. Hetken jo kävi mielessä että se ei varmasti vedä senttiäkään kun valjaat laitetaan, mutta pitää alkaa sitä totuttaa niihin pikku hiljaa..

Sucasta puheenollen.. viime aikoina olen yhä enemmän ja enemmän alkanut miettiä (tosissaan tai vähemmän tosissaan) että Jytky on uudelleen syntynyt Succa..;). Ulkonäöltään, painoltaan, kooltaan, luonteeltaan ja käytöstavoiltaan  ne ovat ihan samanlaisia. Aivan käsittämätöntä. Yleensä koirat ovat kuitenkin niin eri luonteisia keskenään, mutta nämä on kyllä niin samanlaiset ettei mitään järkeä. Toisaalta olen miettynyt myös sitä, että minä käyttäydyn varmaan jotenkin niin, että niistä on tullu samanlaisia, mutta toisaalta en ole kyllä kenenkään koiran omistajan kuullut sanovan omistaneen kahta samanlaista koiraa, yleensä juuri päinvastoin.. En tiedä, hassua.
Tässäpä molempien kuvat. Paljonhan niissä on eroakin, mutta minä en tiedä miksi minulla tulee Sucan kuvasta Jytky vahvasti mieleen ja päinvastoin. Anyway, minun rakkaat pojat molemmat. <3

Tein muuten pari päivää sitten esineruutua ja jottei se olisi ollut liian helppoa, teimme sen täysin pimeässä metsässä :) hyvin kuitenkin meni, ruudussa oli kaksi hanskaa ja Jytky teki ahkerasti töitä löytäen lopulta molemmat, hitsin hyvä suoritus siis! Tokoakin käytiin reenaa prisman parkkiksella ja otin alon liikkeet peräkkäin ilman palkkaa. Hyvin meni ja tällä kertaa ilman ainuttakaan virhettä!! Jee! luoksetulonkin eteenistuminen oli suora, vaikka se vieläkin on usein ollut hiukan vino. Seuraaminen just hyvä , kertaakaan ei hamunnu mun kättä ja paikka piti kaikissa käännöksissä. Välillä Jytky siis meinaa hamuta mun kättä tai paikka katoaa hetkeksi täyskäännöksissä. Nyt ollaan saatu maahanmenokin kuntoon, välillä siinäkin vaan meinaa jäädä kyynärät hiukan ilmaan, mutta nyt sekin onnistu jostain syystä hyvin. Sitten olen luullut tähän asti, että alossa toinen jäävä on liikkeestä istuminen, mutta eipä olekaan (oli ihan fiksua lukea tänään säännöt!!! ja huomata ettei tiedä niitä..) vaan liikkeestä seisominen!!! Alkuaikoina se oli meidän paras liike, mutta nyt kun olen hinkannut maahanmenoa ja istumista niin Jytky ei osannutkaan enää seisomista vaan menee aina maahan tai istuu.. Perhana! Se liike on siis aloitettava alusta rakentamaan...Vaikka minä kuinka yritän sanoa eri äänensävyllä käskyn niin ei se sitä enää muista...No onneksi tässä nyt vielä on aikaa siihen kisaan.. Muutenkin pitäs päästä nyt häiriöreenejä tekemään ja saada vieraita ihmisiä kopeloimaan sitä, kun tuntuu, että sillä on joku pöhinä kausi menossa, että välillä suhtautuu varauksella joihinkin ihmisiin/asioihin.. kuukausi aikaa niihin pirun näytelmiinkin ja toi poika on niin ruipelon näkönen, että ihan hävettää viedä sitä sinne kehään. Ja auta armias jos se alkaa siellä vielä apinaa matkimaan niin kalliiksi tulee siniset nauhan pätkät. Toisaalta junioreissa on 7kk sitä vanhempia koiria, jotka varmasti näyttää edes uroksilta ja joilla on edes jonkinlaista massiivisuutta, mitä tuolla pojalla ei ole tällä hetkellä yhtään... Ihanan sporttinenhan se on mun mieleen, mutta tuskin tuomarit paljon arvostaa ruipeloa urosta... No pääseepähän Helsinkiin shoppaamaan jos ei muuta ;)

Riisitunturilla

Loman alkajaisiksi kävimme patikoimassa Riisitunturilla. Oli kyllä mahtava päivä, ihana keli ja niin kauniin huurteiset lumimaisemat... Love it!

elämän suuria ihmeitä

Eilen, kun tulin töistä kotiin, koirat makasi rättiväsyneinä pitkin pituuttaan lattialla. Rakas mieheni oli ollu niiden kanssa kalassa koko päivän ja sekös oli rekkujen mielestä ollut oikein hauskaa puuhaa. Indi oli istua töröttänyt koko ajan ja vahtinu josko jossain jotain tapahtuu. Jytky puolestaan oli keskittyny tekemään omia luonnontutkimuksia ja touhunnu ihan koko ajan jotain. Olipa sitten kerran pudonnu myös jorpakkoon, kun oli uhkarohkeasti rannalta tassulla kurkottanu veteen... :) Jytky näki elämänsä ensimmäistä kertaa elävän kalan ja sekös se vasta ihmetys oli ollut :D alla pari kuvaa koiranpoikasen ja kalan kohtaamisesta :)

Jytkystä on tullut ihan mahoton sylikoira. Sen sylitarve on ihan käsittämätön. Tuon tuostakin se on väkisin kapuamassa syliin ja nukahtaa sitten siihen. Eihän tässä mitään, jos kyseessä olisi pikku fifi-koira, mutta kun toi roikale on sen about 23kg ja yli 60cm niin.. mutta kuten kuvasta näkyy niin hän mahtuu oikein hyvin omasta mielestään syliin ja ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Nyt Jytky on viime aikoina alkanu tekee myös sitä, että se tulee salaa yöllä sänkyyn nukkumaan.. ja se tulee vielä niin, ettei kumpikaan meistä tajua mitään paitsi siinä vaiheessa, kun herää ahtauden tunteeseen ja huomaa pedissä olevan myös kolmas tyyppi, joka kuorsaa jalat kohti kattoa keskessä.. Ja jytky osaa olla vielä niin ovela, että illalla se ei koskaan pyri edes sänkyyn, vasta sitten kun molemmat on nukahtanu, ettei pystytä sitä ajaa samantien pois.. Kiltisti se alas menee käskystä, mutta eipä mene aikaakaan, kun taas herää ahtauden tunteeseen.. Huoh. Käsittämätön rekku!! Mutta joo, ei ainakaan käsittelyä säikähdä, sitä saa vääntää ja kääntää ja retuuttaa tai kantaa mitenpäin tahansa eikä se ole moksiskaan...

Ainiin ja pitäähän se hehkuttaa täälläkin, tänään alkoi viikon syysloma ja tää retkikunta lähtee reissuun maanantaina :) Ensin Lieksaan ja sitten anoppilaan loppuviikoksi.. Ihanata päästä valmiiden lihapatojen ääreen :)

agii ja tokoo

Tänään oltiin taas Oulussa Aaltosen Mikon opeissa ja oli niiiin kivaa. Jytky oli hieno mies ja teki juuri mitä pitikin, mitään suurempia ongelmia ei ollut ja saatiin onnistumisia niin niistoissa, takaaleikkauksissa, persjätöissä kuin muissakin kiemuroissa. On se käsittämätöntä huomata oman liikkeen ja ohjauksen vaikutus koiran liikkeeseen! Kun minulla oli rintamasuunnat ja liike kohdillaan niin Jytky esitti huikean tiiviitä käännöksiä ja hienoa menoa kerrassaan. Kepeissäkin kokeiltiin ohjureiden käyttöä, eli tähän asti ollaan menty kuutta keppiä verkoilla ja sehän onnistuu Jytkyltä oikein hienosti. Kerran sitten kokeilin ilman verkkoja ja eihän se tajunnu ollenkaan mitä sen ois pitäny tehä, ihan kun ei ois ikinä nähnykään keppejä. Nyt sitten Mikko ohdotti ohjureiden käyttöä ja niinpä lähdettiin kokeilemaan niitä. Alussa ei onnistunut oikein mitenkään, se hyppy ohjureiden yli yms. mut sit kerran kun se tajusi idean, niin toinen kerta sujuikin ihan jees. Lopetettiin harjoittelu siltä erää siihen, mutta huomenna ohjureilla harjoittelu jatkuu omissa reeneissä.

tokoakin ollaan reenattu ja vahvistettu alokasluokan liikkeitä. lähinnä jääviä, luoksetulon eteenistumisen suoruutta ja seuraamisessa pieniä pätkiä. Ollaan myös aloitettu uusi leikki, jolla pohjustetaan ohjattua. Eli olen vienyt pari palloa, toisen oikeelle ja toisen vasemmalle puolelle (välissä n. 10m). Sit  Jytky on niiden keskellä ja käskyn saatuaan se hakee sen pallon, jonka sanon/näytän.. Tää on kivaa :)

Olen kattonut jo tokokisojakin ensi vuodeksi ja saasnähä mennäänkö jo heti tammikuussa Kuopioon, viimestään helmikuussa Kemijärvelle. BH on vuorossa sitten heti kun sellasen bongaan ensi vuoden puolelta :) Siistiä, can't wait!!

valmentautumassa

Oltiin viikonloppuna Aaltosen Mikon valmennuksessa Oulussa ja tässäpä videopätkiä sieltä. Harjoiteltiin mm. niistoja, irtoamisia, ja takaa putkeen lähetyksiä.

eka takaa putkeen lähetys
http://www.youtube.com/watch?v=ZC1XK1zxsAU&feature=plcp

niistot ala Jytky :)
http://www.youtube.com/watch?v=qWSCKrvjV9s&feature=plcp

irtoamista renkaalle (minä kutsuin Jytkyä kolmannen esteen takaa)

http://www.youtube.com/watch?v=cP-RFECKSGk&feature=plcp

takaaleikkausta
http://www.youtube.com/watch?v=APVCa6LbsCA&feature=plcp

niistoista takaaleikkaukseen
http://www.youtube.com/watch?v=Y2tEARbxT7I&feature=plcp

Jytky oli kertakaikkisen reipas. Halliympäristö + ryhmässä treenanneet juoksuiset nartut (toisella vieläpä tärppipäivät) eivät haitanneet yhtään mitään, vaan keskittyminen oli täysin tekemisessä. Tosin taas tuli todettua, että hihnassa kävely muiden koirien kanssa (tai siis niin, että joku on mukana koiransa kanssa) ei onnistu tai kertakaikkisesti se on niin hirveetä, että minun hermorakenne ei kestä sitä. Hirveä kiskominen suuntaan jos toiseen ja joudun pitämään sen käskyn alla, mieli kävelystä jotain tulee..
Muutta parin viikon päästä uudelleen Ouluun!! Ainiin ja me muuten päästiin agilityn Pohjois-Suomen aluevalmennus ryhmään.. ou jee :)

radan pätkiä

Tässäpä pari videota maanantain agireeneistä. Ohjaaja oli ihan pihalla puolet ajasta ja tuntui, että rata alkuunsakaan mene oikein perille. No kun sain hinkattu sen siihen kuntoon, että muista sen, niin sitten koiran kanssa mentäessä olinkin myöhässä joka paikassa. Yksi kohta oli myös liian vaikea meille ja se näkyykin videolla sekoiluna. Koira yrittää ottaa selvää minusta ja minä sen kun sohin minne sattuu. Voi Jytky parka, kaikkea sitä sinäkin joudut kestämään.. no oli siellä muutamia onnistuneitakin pätkiä..
http://www.youtube.com/watch?v=-q9dtsc0rPc&feature=plcp

http://www.youtube.com/watch?v=VWR_DjJya2w&feature=plcp

http://www.youtube.com/watch?v=gPFAOxXNuYw&feature=plcp

kiirettä ja taistelua

Hitsin vitsi, pyydän kovin anteeksi päivityskatkoa, aloitin nimittäin elokuun lopussa kaikkien suunnitelmien vastaisesti työt ja ne ovat vieneet täysin kaiken ajan. Olen tällä hetkellä yläkoulun erityisluokanope ja voitte kuvitella, että hommaa riittää :) ja se ei riitä, että työpäivästä selviää, nimittäin kotona on odottamassa toinen angstinuori Jytky, joka koettelee rajojaan.. Tai siis toi rekku on niin käsittämätön asiassa jos toisessakin. Tässäpä muutamia listattuna
*energiaa ja vauhtia riittää äärimmäisyyksiin asti (osoituksena mm. että 8h patikoinnin jälkeen (jossa se siis juoksee vapaasti) se alkaa kotiin tultua leikkimään leluillaan..)
* täysi holtittomuus = jostain syystä se ei oikein hallitse aina liikkeitään ja meno on sen mukasta.. millon se vetää mutkissa kyljelleen ja milloin se loikkii kun aropupu. Sit se ei kato yhtään mihin se juoksee ja puita päin juokseminen on enemmän sääntö kuin poikkeus..
* rakkaus sukkia kohtaan. Sillä on käsittämätön kyky etsiä sukkapareja. Se osaa avata ovet, vetää sieltä laatikon ja ottaa sukat tai sitten se laukusta ettii ne vaikka laukku on olevinaan kiinni!!! .. ja miksi tämä.. ihan vaan siksi jotta se pääsee leikkimään niillä. Ikinä se ei ole hajoittanut niitä, mutta aina ne on jostain kaivettava, jotta pääsee sukkaleikkejä leikkimään
* pakottava sylitarve. Syli on maailman paras paikka ja syliin on päästävä. yli 20kg ja yli 60cm korkea koiranpoikanen sopii mainiosti nukkumaan normaalisti istuttaessa reisien päällä, ainakin Jytkyn mielestä. Se pystyy siis nukkumaan mitä pienimmissä tiloissa, kunhan saa olla lähellä.
*viimeisin tempaus on sohvatyynyjen kuljetus eteiseen yksin ollessa. Edelleenkään se ei ole ainakaan toistaiseksi hajottanut niitä, mutta sohvassa ei ole muutamaan kertaan ollut pehmusteet paikallaan kotiintullessa..
*huippu agiliitäjä. Vaikka toi rekku onkin tollanen ihmeellinen koheltaja, niin jostain kumman syystä se on tosi lahjakas agilitys. Sillä on loistava radanlukutaito ja se tekee just niinkuin minä ohjaan.. Ainniin oltiin muuten agilityn möllikisois (rimat minikorkeudella) ja vauhtiradalta upea nollarata melkeinpä 30sekunnin erolla seuraavaan ja sit osallistuttiin vielä 15 esteen mölliradalle ja sieltäkin täysin puhdas suoritus, mutta radalla oli puomi ja se piti kiertää, koska vielä näin nuorena puomia ei olla kokonaisuudessaan edes otettu. Oli aika sika hyvä fiilis :)
*tämä otus  rakastaa kaikkia yli kaiken ja jokaista pitäs päästä pussaamaan ja hyppäämään syliin. Muutenkin asioihin se suhtautuu ihanalla uteliaisuudella ja hölmöydellä :) kaikki on sen mielestä äärimmäisen kivaa ja häntä heiluu lakkaamatta.. Pöhköfantti <3

Siinäpä murto-osa Jytkystä, todellisuus on vielä hullumpi :)

Jälkeä ollaan tehty ja se on sillai hyvällä mallilla, että kepit nousee aika hyvin (yleensä jäljellä ollut n.4keppiä ja pari lelua) ja kulmat sujuu. Pituudet vaihtelee 200m-300m. Yhen kerran jäljellä otti poron jäljen ja se meni vituiks, mut muuten on kyllä menny ihan jees. Esineruutu sujuu kans mallikkaasti ja se on oikeastaan jo kisakuntoinen. Eli ollaan otettukin jo kisamaisia harjoituksia, jossa on tallattu n. 20-30m x40-50m ruutu ja siellä on ollut neljästä viiteen vieraan esinettä ja niitä Jytky on hakenut yleensä sen kolme. Ei mitään ongelmaa.

Alokasluokan tokoliikkeet on myös hallussa, mutta kisoja on aika niukasti lähistöllä. Virallinen kisakausi avataan viimeistään helmikuussa Kemijärvellä, jos löydän aikaisempia kisoja niin niihin sit. Nyt ei olla reenattu ku noin kerran viikkoo tokoo, mutta se on oikeastaan tehny vaan terää. Jotenkin tuntuu, että kun jätti sen jokapäiväisen hinkkauksen pois (tosin ajanpuutteen vuoksi) niin ongelmatkin korjaantui melkein itsestään... :)

Parin viikon päästä mennään agivalmennukseen Ouluun Aaltosen Mikon oppeihin! Jee!!

Paljon ollaan myös reissattu ja alla muutamia kuvia hienoista hetkistä :)