Jytkyn siskon Vicin hienon tunnarivideon innoittamana minäkin päätin kokeilla Jytkyn kanssa tunnaria. Kesällä olimme ottaneet kävyillä oman etsimistä käpykasasta ja se sujui hienosti, ajattelin siis, että tuskinpa tässäkään mitään ongelmaa on, joten eikun kapulat riviin ja oman hakuun. Ja juurikin tästä aloitimme = virhe numero 1. Kyllähän minä sen tiesin, että ensin pitäisi aloittaa yhdellä, mutta kun sitä oltiin jo kesällä niillä kävyillä tehty, joten otin sitten samalla kertaa useamman kepin. No voin sanoa, että ei ollut Jytky synnynnäinen tunnarin tekijä, vituilleenhan se meni, se nimittäin toi kaikki kolme kapulaa yhtä aikaa mulle suussaan.. :0 siis what did you do..?!? :) No toisella kerralla laitoin kaksi kapulaa ja tietty se toi sen väärän, eihän se haistellu yhtään. Kolmannella kerralla laitoin oman lähelle ja toisen hajustamattoman kauemmaksi ja taas se vaan haki sen väärän ja silloin minulla palo pinna ja huusin sille EI oikein kunnolla. (ihan hävettää kertoo tätä näin jälkeen päin, kun itekin tajuaa OMAN tyhmyytensä..) No koirahan meni ihan hämilleen ja katto pää kallellaan että mitäs minun pitää tehä sitten ja yritin sanoa vaan "oma". Ei hakenu omaa edelleenkään. No sitten lopulta haetutuin yhtä ja kyllähän se sen haki, mutta tosi epävarmasti. Jytky ei oo millään tavalla herkkä koira, mutta jos kiellän sitä jostain, niin se ei kyllä varmasti tahallaan virhettä uudestaan tee (ainakin koulutustilanteissa). Tässä vaiheessa lähdettiin pihalle ja koira oli taas into piukassa, äskeisestä kieltämisepisodista ei ollut jälkeäkään (Thank God, toi koira ei oo millään tavoin herkkä, vaan jatkaa täysillä tuli mitä tuli) ja nyt sitten aloin tekemään (ainakin lopputuloksen perusteella) asioita oikein. Ensin haetutuin yhtä lämmintä kapulaa viiden metrin päästä. Sitten kun tämä oli varmaa, laitoin kasan kapuloita lähelle ja oma piilotettuna taakse (Kiitos vinkistä Merjan treeniblogin). Eka Jytky haisteli vähä kasaa, käytti yhtä vähän suussa, mutta puotti sen ja jatkoi oman etsimistä ja toi kun toikin oman kapulan minulle! Sitten lähensin koko ajan omaa kapulaa kasaa lähemmäksi ja vähän hajoitinkin kasaa ja lopulta kapula oli noin 30 cm päässä kasasta -> tadaa, Jytky silti toi oikean ja mikä parasta NOKKAA KÄYTETTIIN JA SE TOIMI :) Tähän jätettiin, tarttee joku päivä ottaa uusiksi, mutta kyllä mua harmitti oma tyhmyyteni tossa alussa..
Päivällä käytiin hiihtämässä ja jossain vaiheessa huomasin, että meidän takaa tuli koiravaljakko. No niin justiinsa.. Jytky kiinni ja siinäpä sitten mietin, että mitähän teen, ollaan tässä reilu pari metriä leveällä hiihtoladulla ja mulla on kyllä Jytky kiinni, mutta kai tuo ukko saa ton valjakon menee tosta ohi, jos asettaudun koirani kanssa oikein reunaan ja varmuuden vuoksi upottauduin vielä lumihankeen. Niin, itseasiassa ohittaminen pitäisi olla valjakoille tosta noin vaan juttu, koska ohittaahan ne moottorikelkanurallakin toisia valjakoita, ainakin kisoissa. No eipä ollut tämä sellanen valjakko ei, ja alta aikayksikön huomasin, kuinka ympärillämme oli kaksi irti olevaa koiranpentua ja valjakon johtajat (ukko oli ottanut pari penneliä mukaan juoksemaan irti valjakon mukaan).. No Jytkyhän oli vallan ihmeissään minne koiraparatiisiin tässä nyt päästiin ja heilutti häntää kaikille ja oli tietenkin messissä aloittamassa leikkiä. Juu, minäkin olin melkein yhtä innokas seisoessani solmussa siellä lumihangessa haarojani myöten ja yrittäessä pitää Jytkyä edes jotenkin kontrollissa.. No valjakon ohjastaja ei tietenkään puhunut edes Suomea ja keskustelu meni suunnilleen näin Minä:"Can you please go forward with you dogs, this is little difficult to me.. Ukko :"No, I can't, my dogs wants to play with you dog.." (aijaa en huomaakaan). Ukko jatkaa"can you take off (eli päästää irti) you dog, I think It's better then.." minä: "No, I think its not better idea" (päästää nyt jytky irti siinä tilanteessa, nehän kaikki ois viimeistään silloin seonnu ja sotkeentunu toisiinsa) ukko: there is one road after 0,5km, can you turn there so we can overtake you there.. minä: ok ja alan kammeta lumihengesta samalla kun Jytky on jo innoissaan aloittamassa leikkiä pentujen kanssa ja pyörii ja hyörii kun väkkärä. No helpommin sanottu kun tehty, enhän minä sieltä hangesta meinannu niiden suksien kanssa päästä mihinkään. No lopulta kun pääsin ladulle, niin Jytky ja pennut juoksivat niin innoissaan rintarinnan latua pitkin eteenpäin ja vauhtia tietysti oli sen verran, että Jytky veti minut kevyesti perässään, narussa kun edelleen oli. Huh. eikun risteykseen ja mentiin sitten Jytkyn kanssa toiseen suuntaan, että valjakko pääsee jatkamaan matkaansa ja vieläkin se oli vaikeaa. Nehän vänkesi väkisin meidän perään ohjastajan huutaessa HORN, eli vasen.. Loppu hyvin kaikki hyvin, valjakko jatkoi lopulta matkaansa ja me käännyttiin takaisin kotio päin.. Mutta kaikkea sitä sattuu, Jytkystä olin kyllä hurjan ylpeä, se käyttäytyi tosi reippaasti ja fiksusti vaikka yhtääkkiä sellanen koiralauma hyökkäsi tutkimaan sitä. Ei kertaakaan häntä mennyt koipien väliin, mutta ei kertaakaan se yrittänyt pomottaa tms. oli vaan heti, että jaahans, sanokaas mikä leikki niin leikitään.. :) Mutta silti en ymmärrä miksi ihmeessä tää tyyppi tuli valjakon kanssa hiihtoladulle, nimittäin kun hiihdin samaa reittiä takaisin kotio, niin valjakon koirat olivat useasti paskantanu keskelle latua, eikä niitä tietenkään kukaan keräile.. Harmi sinänsä, koska ite jotenkin ajattelen, että jokaisen velvollisuus on pitää huolta, että koirat eivät tee ladulle, tai jos tekeevät niin ne kerätään pois. Ei oo nimittäin kiva hiihtäjillä hiihtää jätöksien keskellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti