treenit jatkuu

Tokossa olemme opetelleet luoksetulon pysäytystä (mikä on avossa), liikkeestä istu, maahan ja seiso sekä tänään otettiin sitten pitkästä aikaa ruutua.

Luoksetulon pysäytyksenä toimii käsimerkki, välillä lelu lentää ja välillä ei, näyttäisi toimivan hyvin. Paljon tarvii kuitenkin ottaa suoriakin tuloja, koska toi koira ennakoi niin helposti ja alkaa itsekseen pysähdellä. Ollaan otettu myös luoksetuloista maahanmenoa ja se on puolestaan suullisella käskyllä, näyttäisi toimivan, tosin maahanmenoon tarvitaan vielä voimakkuutta. 
Nyt kun liikkeestä maahan ja seiso on kunnossa niin istuminen onkin unohtunut.. Huoh. Sitä siis ollaan yritetty harjoitella, tai lähinnä sitä, että tartteis kuunnella mitä minä sanon eikä automaattisesti läsähtää maahan..Tässä riittää harjoiteltavaa :)
Ruutua otettiin tänään yhteisreeneissä ja se muuten meni hyvin :)) eka otettiin niin, että vein Jytkyn kanssa yhdessä lelun ruutuun ja sitten lähetys sinne. Tokalla kerralla lähetys tyhjään ruutuun ja hienosti se sinne meni, mutta hajut veivät voiton, eli eihän se kuunnellu mun maahan-käskyä :( pieni kurinpalautus ja keskustelu siitä ketä kuunnellaan ja kolmas kerta meni tosi hyvin, hieno ruutuun meno, seisominen käskystä ja sit lätsähdys maahan, jes! tähän jätettiin. 
Otettiin myös seuraamista, kun häiriötäkin kivasti löytyi, palkka kainalossa ja se meni hyvin.
Lopuksi harjoiteltiin paikallaoloa ja etenkin sitä, että siinä ei vilkuilla muualle vaan katsotaan minua. Olin siis lähellä Jytkyä ja huomautus heti, jos se katsoi muualle. Palkkausta usein. Äkkiä Jytky hokas idean ja näitä tarvii siis tehdä paljon, jotta se muualle katselu ja haisteleminen saadaan pois.

Viikonloppuna olemme menossa Ouluun Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssille. Sain vielä samalle viikonlopulle kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Ehdotin rakkaalle miehelleni hotelliviikonloppua Oulussa, niin että kävisin "siinä sivussa" Jytkyn kanssa koulutuksissa (lue: lähdetkö kuskiksi, kun meillä olisi lauantaina kuuden tunnin koulutus ja sunnuntaina samanlainen..)? Sanonpa vaan, että oikealla markkinoinnilla saadaan ihmeitä aikaiseksi.. ;) No tässä tapauksessa ei tarvinnut muuta kuin varmistaa, että hotellista löytyy kuntosali ja läheltä hiihtoladut, niin mies on varmasti vallan tyytyväinen :)

Maanantaina sitten suuntaamme Jytkyn kanssa auton keulan kohti Lieksaa ja ollaan hiihtolomaviikko siellä. Indi liittyy hiihtolomalta vahvuuteemme muutamaksi viikoksi, joka on varmasti Jytkyn mieleen. Hiihtoloman päättävän sunnuntain olemme taas Oulussa Mikko Aaltosen koulutuksessa.

agivideot

Tässäpä vielä videoita agireeneistä, jossa harjoiteltiin kepeille menoa ja tuloa.

http://www.youtube.com/watch?v=VkFKYeSqIxQ&list=UUV61JPNeHa4J3tysh3mUe8A&index=23

http://www.youtube.com/watch?v=BtgJXOMIawc&list=UUV61JPNeHa4J3tysh3mUe8A&index=37

http://www.youtube.com/watch?v=OvAuRJKuPx4&list=UUV61JPNeHa4J3tysh3mUe8A

http://www.youtube.com/watch?v=O6hvuyL8fuc&list=UUV61JPNeHa4J3tysh3mUe8A

fiilistelyä

Tässäpä kuvien muodossa fiilistelyä aamujen, mutta myös iltojen hiihtolenkeiltämmme. Käsittämätöntä, kuinka paljon toi keltainen mollukka taivaalla voi piristää ja tuoda hyvää mieltä... :) Kuvat on otettu kännykällä, joten laatu ei ole parasta, mutta kyllä niistä silti se, uuh, niin ihana tunnelma välittyy :)

 Tätä mieltä Jytky oli minun kuvauksistani ja käskyistä seistä ryhdikkäästi ;)

kisauran avaus

Viikko sitten Jytky avasi kisauransa varsin mallikkaasti tokossa ja tuloksena oli ALO-luokassa 196p/200p, KP ja sij. 2/15. JEIJ!! :)
Tässäpä erittelyt liikkeistä:

kokonaisvaikutelma 10
luoksepäästävyys 10
paikallaolo 10
seuraaminen hihnassa 10
seuraaminen vapaana 10 
liikkeestä maahanmeno 10
luoksetulo 10
liikkeestä seisominen 10
hyppy 8. Tässä Jytky ennakoi ja hyppäsi ennen kun kerkesin käskyä sanoa. Hyppy oli aika räikeä ja monikaan koira ei suostunut sitä hyppäämään. No just ennen hyppyä kuiskasin Jytkyn korvaan että "hyppy, kato Jytky hyppy" ja Jytkyhän sytty ja kattoa mua ilmeellä että kerro vaan missä, niin se on let's go ja eihän se sitten malttanu minun käskyä tarpeeksi odotella.. :D

Mutta Pötkylä-rakas oli ihan huippu, kisat oli vielä isossa liikuntasalissa, jossa oli sellanen parkettipohja (aivan sairaan liukas), mut kehä oli kuitenkin matotettuna. Tosin puoli kehää oli mattoa ja puolikehää sellasta punasta juoksuradan pohjaa, niinkun yleisurheilukentällä on, eli alustatkin vaihtelivat. Jytky ei arastellut mitään, vaan oli kuin kotonaan siellä, sitä nyt ei paljon näytä haittaavan missä ollaan ja mikä on pohjana :) Pelkäsin hurjasti, että niinköhän poitsu keskittyy olennaiseen (koska voitte arvata, matto oli täynnä hajuja ja muutenkin hälinää ympärillä), mutta kyllä se vaan oli niin oma ittensä ja oikeastaan antoi omalla varmalla ja osaavalla käytöksellään myös minulle rauhallisuutta jännityksen keskelle kehässä. Pidin Jytkyä omaan suoritukseen asti häkissä ja otin sen sieltä muutama minuutti ennen kehään monoa. Otin siinä pikku pätkän seuraamista ja lelupalkka ja sitten mars kehään. Onneksi seuraaminen lähti tosi hyvin liikkeelle ja silloin mulla tuli itelle sellanen varma olo, et koira kyllä tekee just sen mitä sille on opetettu ja niihin se teki. :) Tuomarin kommentti suorituksemme jälkeen  "kyllä tällaisia suorituksia on mahtava katsella ja arvostella, koira tekee kaiken innolla ja ilolla ja yhteistyö on saumatonta :) No aina ei oo ollu tällaisia hetkiä, eikä varmasti tule aina olemaankaan, joten nautitaan nyt näistä onnistumisista :)

Tässäpä vielä Pötkylä poseeraa, tosin tää kuva on agiharjoista maqneesilta, mut kuiteskii... <3

 

tunnaria ja yhteensattumia

Jytkyn siskon Vicin hienon tunnarivideon innoittamana minäkin päätin kokeilla Jytkyn kanssa tunnaria. Kesällä olimme ottaneet kävyillä oman etsimistä käpykasasta ja se sujui hienosti, ajattelin siis, että tuskinpa tässäkään mitään ongelmaa on, joten eikun kapulat riviin ja oman hakuun. Ja juurikin tästä aloitimme = virhe numero 1. Kyllähän minä sen tiesin, että ensin pitäisi aloittaa yhdellä, mutta kun sitä oltiin jo kesällä niillä kävyillä tehty, joten otin sitten samalla kertaa useamman kepin. No voin sanoa, että ei ollut Jytky synnynnäinen tunnarin tekijä, vituilleenhan se meni, se nimittäin toi kaikki kolme kapulaa yhtä aikaa mulle suussaan.. :0 siis what did you do..?!? :) No toisella kerralla laitoin kaksi kapulaa ja tietty se toi sen väärän, eihän se haistellu yhtään. Kolmannella kerralla laitoin oman lähelle ja toisen hajustamattoman kauemmaksi ja taas se vaan haki sen väärän ja silloin minulla palo pinna ja huusin sille EI oikein kunnolla. (ihan hävettää kertoo tätä näin jälkeen päin, kun itekin tajuaa OMAN tyhmyytensä..) No koirahan meni ihan hämilleen ja katto pää kallellaan että mitäs minun pitää tehä sitten ja yritin sanoa vaan "oma". Ei hakenu omaa edelleenkään. No sitten lopulta haetutuin yhtä ja kyllähän se sen haki, mutta tosi epävarmasti. Jytky ei oo millään tavalla herkkä koira, mutta jos kiellän sitä jostain, niin se ei kyllä varmasti tahallaan virhettä uudestaan tee (ainakin koulutustilanteissa). Tässä vaiheessa lähdettiin pihalle ja koira oli taas into piukassa, äskeisestä kieltämisepisodista ei ollut jälkeäkään (Thank God, toi koira ei oo millään tavoin herkkä, vaan jatkaa täysillä tuli mitä tuli) ja nyt sitten aloin tekemään (ainakin lopputuloksen perusteella) asioita oikein. Ensin haetutuin yhtä lämmintä kapulaa viiden metrin päästä. Sitten kun tämä oli varmaa, laitoin kasan kapuloita lähelle ja oma piilotettuna taakse (Kiitos vinkistä Merjan treeniblogin). Eka Jytky haisteli vähä kasaa, käytti yhtä vähän suussa, mutta puotti sen ja jatkoi oman etsimistä ja toi kun toikin oman kapulan minulle! Sitten lähensin koko ajan omaa kapulaa kasaa lähemmäksi ja vähän hajoitinkin kasaa ja lopulta kapula oli noin 30 cm päässä kasasta -> tadaa, Jytky silti toi oikean ja mikä parasta NOKKAA KÄYTETTIIN JA SE TOIMI :) Tähän jätettiin, tarttee joku päivä ottaa uusiksi, mutta kyllä mua harmitti oma tyhmyyteni tossa alussa..

Päivällä käytiin hiihtämässä ja jossain vaiheessa huomasin, että meidän takaa tuli koiravaljakko. No niin justiinsa.. Jytky kiinni ja siinäpä sitten mietin, että mitähän teen, ollaan tässä reilu pari metriä leveällä hiihtoladulla ja mulla on kyllä Jytky kiinni, mutta kai tuo ukko saa ton valjakon menee tosta ohi, jos asettaudun koirani kanssa oikein reunaan ja varmuuden vuoksi upottauduin vielä lumihankeen. Niin, itseasiassa ohittaminen pitäisi olla valjakoille tosta noin vaan juttu, koska ohittaahan ne moottorikelkanurallakin toisia valjakoita, ainakin kisoissa. No eipä ollut tämä sellanen valjakko ei, ja alta aikayksikön huomasin, kuinka ympärillämme oli kaksi irti olevaa koiranpentua ja valjakon johtajat (ukko oli ottanut pari penneliä mukaan juoksemaan irti valjakon mukaan).. No Jytkyhän oli vallan ihmeissään minne koiraparatiisiin tässä nyt päästiin ja heilutti häntää kaikille ja oli tietenkin messissä aloittamassa leikkiä. Juu, minäkin olin melkein yhtä innokas seisoessani solmussa siellä lumihangessa haarojani myöten ja yrittäessä pitää Jytkyä edes jotenkin kontrollissa.. No valjakon ohjastaja ei tietenkään puhunut edes Suomea ja keskustelu meni suunnilleen näin Minä:"Can you please go forward with you dogs, this is little difficult to me.. Ukko :"No, I can't, my dogs wants to play with you dog.." (aijaa en huomaakaan). Ukko jatkaa"can you take off (eli päästää irti) you dog, I think It's better then.." minä: "No, I think its not better idea" (päästää nyt jytky irti siinä tilanteessa, nehän kaikki ois viimeistään silloin seonnu ja sotkeentunu toisiinsa) ukko: there is one road after 0,5km, can you turn there so we can overtake you there.. minä: ok ja alan kammeta lumihengesta samalla kun Jytky on jo innoissaan aloittamassa leikkiä pentujen kanssa ja pyörii ja hyörii kun väkkärä. No helpommin sanottu kun tehty, enhän minä sieltä hangesta meinannu niiden suksien kanssa päästä mihinkään. No lopulta kun pääsin ladulle, niin Jytky ja pennut juoksivat niin innoissaan rintarinnan latua pitkin eteenpäin ja vauhtia tietysti oli sen verran, että Jytky veti minut kevyesti perässään, narussa kun edelleen oli. Huh. eikun risteykseen ja mentiin sitten Jytkyn kanssa toiseen suuntaan, että valjakko pääsee jatkamaan matkaansa ja vieläkin se oli vaikeaa. Nehän vänkesi väkisin meidän perään ohjastajan huutaessa HORN, eli vasen.. Loppu hyvin kaikki hyvin, valjakko jatkoi lopulta matkaansa ja me käännyttiin takaisin kotio päin.. Mutta kaikkea sitä sattuu, Jytkystä olin kyllä hurjan ylpeä, se käyttäytyi tosi reippaasti ja fiksusti vaikka yhtääkkiä sellanen koiralauma hyökkäsi tutkimaan sitä. Ei kertaakaan häntä mennyt koipien väliin, mutta ei kertaakaan se yrittänyt pomottaa tms. oli vaan heti, että jaahans, sanokaas mikä leikki niin leikitään.. :) Mutta silti en ymmärrä miksi ihmeessä tää tyyppi tuli valjakon kanssa hiihtoladulle, nimittäin kun hiihdin samaa reittiä takaisin kotio, niin valjakon koirat olivat useasti paskantanu keskelle latua, eikä niitä tietenkään kukaan keräile.. Harmi sinänsä, koska ite jotenkin ajattelen, että jokaisen velvollisuus on pitää huolta, että koirat eivät tee ladulle, tai jos tekeevät niin ne kerätään pois. Ei oo nimittäin kiva hiihtäjillä hiihtää jätöksien keskellä...

Niitä pieniä iloja arjessa..

Jokaisessa päivässä on niitä pieniäSUURIA hetkiä, jotka saavat hymyn huulille ja joista pitäisi muistaa olla kiitollinen. Useimmiten ne ovat vaan niin itsestäänselvyyksiä, että emme huomaa niitä. Omana tavoitteena ainakin on, että jokaiseen päivään jotain iloa arjen keskelle. :)

 Hurjan onnellinen siitä, että ensimmäistä kertaa elämässä voin heittää aamulenkit hiihtäen ja tässäpä maisemia joka aamuiselta reitiltäni :) se tunnelma, se rauha ja tietty kun vielä korvissa soi radio Suomipopin aamulypsy :) Pieni. Pala. Rauhaa <3

 Perjantai-ilta. Ja se että mulla on kainalossa maailman paras rekku <3

 Ilmainen jalkojenlämmitin -joka ilta. Luksusta tällaiselle vilukissalle :)

Vihdoin saatiin kasvattajan antama kuva poitsusta seinälle kera hänen ansaitsemien ruusukkeiden.. Ja täytyypä tähän sanoa, että on sillä pojalla oltava järkeäkin, kun seuraavana päivänä laitosta hän oli yksin ollessaan repinyt alas & tuhonnut kaikki muut ruusukkeet paitsi BIS-ruusukkeen, joka oli säilynyt täysin koskemattomana seinällä :)

Viimeistelyä

Viikon päästä olisi sitten ensimmäinen tokokisa meillä, jaiks! Tällä viikolla emme ole juuri ottaneet tokoa, joten tänään yhteisreeneissä otettiin tason kartoitus, jotta tiedetään mitä hioa vielä viimeisellä viikolla. Otettiin siis ALON liikkeet kisamaisesti, ilman hyppyä, koska sitä nyt ei ollut saatavana. Tässäpä tulos:

Seuraamisessa kontakti putosi hetkeksi käännöksissä parikin kertaa ja silloin näpäytin hihnalla koiraa (skarppiutta kiitos!!). Tämä toimi hyvin, loppu pätkä hyvää seuraamista. Pysähdyksissä minulla oli ongelmia rytmityksen kanssa (en vaan jotenkin osannut luonnollisesti pysähtyä) ja se oli minun osalta yhtä steppausta! Nolo, kun ei osaa vieläkään kävellä ja pysähtyä oikein. Koira teki tosin hyvin, pikkasen vinot perusasennot kuitenkin.

Liikkeestä maahanmenossa Jytkyllä oli jäänyt kyynärät hieman ylös, jotka laski vasta hetki ennen minun käännyttyä.

Luoksetulossa raju törmäys, alkoi kyllä jarruttaa kolme metriä ennen minua, mutta luisu istuultaan jarrut kiinni loppumatkan ja törmäs. Suora eteenistuminen kuitenkin ja loppu hyvin.

Liikkeestä seisomisessa oli etujaloilla käskyn jälkeen stepannut muutaman kerran.

Luoksepäästävyydessä kiemurteli hieman, hännän hakatessa mun jalkaa.. Ei ois millään malttanu pysyä paikallaan, mutta pysy nyt kuitenkin nostamatta persettä ylös, tosin hieman liikku, mut kuitenkin.

Paikallaolossa otettiin kunnon häiriöt, koiria oli rivissä kolme + kaksi vasta-alkajaa, jotka koiriensa kanssa harjoitteli paikallaoloa. Otettiin tosi lyhyet ajat, kun pakkasta kuitenkin -10, mutta siinä ajassa tuli mahtava häiriöreeni, kun Jytkyn vierestä nousi koira ja ne lähti sitten omistajan kanssa pois siitä (mitä hyvin voi kisassakin sattua). Jytky pysyi hyvin paikalla, tosin se ei todellakaan koko ajan tuijota mua, vaan huomioi kyllä päätään kääntämällä tapahtumat ympärillään.

Eli summasummarun.. Maahanmeno ja seisominen tarvitsevat vielä vahvistusta, samoin seuraamisessa tulen ottamaan motivoivia pätkiä, palkka kainalossa. Vahvistamme myös makupalalla perusasentoja ja maanantaina agilityssä vahvistamme tokon hyppyliikettä. Sitten eikun lauantaina tulta päin, toivotaan parasta ja voin sanoa suoraan, että kyllä vituttaa, jos ei ykköstä tule. Koira kyllä osaa liikkeet, mutta haaste lieneekin hyvä mielentila ja keskittyminen häiriönalaisena. Kisat on liikuntahallissa, eli paikka ei ole helpoimmasta päästä. Let's see what's gonna happen, kaikki on mahdollista, varsinkin kun koiran innokkuus on potenssiin sata :)