Eilen olimme Oulussa Aaltosen Mikon valmennuksessa ja vitsi se on vaan pätevä mies! Jytky oli reipas (matkustimme matkailuautolla,jossa oli 8 koiraa ja 4 ihmistä) ja käyttäytyi kaikinpuolin hienosti koko matkan. Itse reeneissä se teki joka kerta parhaansa, mutta kartturin ajatus, jalat, kädet ja kroppa eivät olleet montaakaan kertaa kartalla yhtäaikaa... siis oikeesti, kun sain liikkeen osumaan niin kädet näytti väärin ja toisinpäin. Se on käsittämätöntä kuinka koira lukee pienenkin yläkropan asennon tai käden liikkeen. Mutta kaiken kaikkiaan paljon, paljon saatiin mahtavaa oppia. Oli myös mahtavaa huomata,että kun minä sain ohjaukseni kulkemaan (lukuisten yritysten ja erehdysten jälkeen) niin me mentiin onnistuneesti Jytkyn kanssa todella vaikeita 3-luokan radan pätkiä, joista en kuvitellut koskaan selviäväni.. JES! Videoita laitan tänne myöhemmin..
Viikolla saatiin myös todella onnistuneet tokoreenit, jotka tulivat loistavaan saumaan itseluottamuksen kannalta. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen (joiden kanssa on ollut ongelmia yhtä jos toistakin) näyttäisi nyt toimivan ennakoivien juttujen ansiosta ja luoksetuloonkin saatiin loistava suora eteenistuminen. Teimme siis kokeenomaisesti noi kolme liikettä ja palkka luoksetulon eteenistumisesta. Vire oli hyvä koko ajan ja nyt tekeminen oli pirteää mutta täsmällistä. Huomasin myös, että minun täytyy itse olla TODELLA rauhallinen ja täsmällinen sekä muistaa tietyt jutut jokaikisessä liikkeessä. Kehut myös liikkeiden välillä todella maltilliset, koska jos alan yhtään lepertelemään/kehumaan liikaa niin toi koira vetää kierroksia. Ja niin hassulta kun se kuulostaakin, olen tehnyt jonkun verran myös mielikuvaharjoituksia, joissa käyn läpi joka liikkeet, etenkin sen kuinka minun tulee toimia ja mitä missäkin kohdassa pitää muistaa, jotta olen mahdollisimman hyvänä tukena koiralle. Ei ole helppoa ei, mutta perkule onnistumisen tahto kisoissa on kova ja teen kaikkeni sen eteen.
Kuulin tänään porukoilta, että Lieksassa oli ollut valjakkohiihtokisat ja piru vie, itkuhan siinä meinasi tulla, kun ois tehny ite niin paljo mieli kans kisaamaan. No onneksi saan tyydytettyä tätä kilpailuviettiäni ensi viikonloppuna lumikenkäilyn SM-kisoissa Rukalla, eli siellä sitten starttaillaan. Tänään mentiin muuten Jytkyn kaa pyörätietä pitkin hiihtoladulle (n. puol kilsaa) ja mulla oli se kiinni tietty pyörätien ajan.. No annoin sen sit vetää (mä tulin suksilla perästä), vaikka se oli pannasta kiinni ja piru sain hyvät vauhdit :) Ei tarvinnu kun sanoo "mene" ja tyyppi lähti hirmu vetoon. Takaisin tullessa muutaman sadan metrin päässä sattu olee vielä menossa joku koiran kanssa ja auta armias kun Jytky pongas ne niin vauhtia löyty. Se sai hetkessä kiinni edellämenijät ja kun päästiin ohi, niin veto loppu siihen.. Siinä siis kävi juuri niinkun arvelinkin. Ohitukset tulee varmasti olee meille se todellinen haaste, mutta hiihtolomalla ajattelin, että pikku pätkillä alan Lieksassa reenaamaan sitä.. huippua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti