Molempia on riittänyt. Viime viikon aksareenit meni loistavasti ja nyt mentiikin jo 8 esteen rataa. Ajattelin, että laitan ratapiirroksia tänne kunhan ehdin. Käännökset mageita (kun ohjaaja osaa asettaa liikkeensä oikein ja olla joka sekunninsadasosa mukana) ja valmentajalta Jytky sai kehut hienosta estehakuisuudesta. Kertaakaan ei tällä kertaa menty minkään esteen ohi vaan hienosti poika haki, vaikka oli takaakiertoja ja ns. nollakulmia, vai miksi niitä nyt sanotaankaan sekä pidempiä suoria. Lelupalkka edelleen erittäin toimiva! Tästä oikein hyvä jatkaa. Jytky oli niin <3
Teimme pienen tauon jälkeen jälkeä, joka ei sitten sujunutkaan niin hienosti :( tein sellasen 30 m pitkän jäljen, annoin vanheta n. 20 min ja jäljestä oli osa namitettu nappuloilla. No ihan jees se lähti, mutta ajo ei ollut kovin tarkkaa eikä myöskään intensiivistä. Tein seuraavana päivänä uuden jäljen ja sama lopputulos, jäljestys ei ollut yhtään sellaista mitä haluaisin sen olevan. Kummatkin jäljet se suoritti, mutta ei niinkuin minä haluaisin sen suorittavan, välillä se saatto syödä heinää jne. Huoh! Nappunamitus ei toimi, ei sillä ole mitään hinkua syödä niitä, vaikka kuinka nälissään sen veisinkin jäljelle. Eli mitään eroa ei ole nappula ja ei-nappulapätkissä. Niinpä mietin kuumeissani, että mikä neuvoksi. Suuren ajattelutyön tuloksena päädyin keppiharjoitteluun :) ajattelin, että kun saan yhdistettyä kepit jälkeen, jäljestys saa jonkun mieleisen tarkoituksen ja pääsen palkkaamaan sitä useasti, niin ettemme ole ainoastaan loppupalkan varassa. Eikun tuumasta toimeen ja keppien tehoilmaisureenit pystyyn. Siinäpä se oli toinen ongelma. Jytky oli jo aiemmin oppinut ilmaisemaan kepit koskemalla namipalkalla, mutta eihän se toiminut, kun tein pienen keppikujan (kepit n. 2m välein), nimittäin siellä se pokkana veti keppien ohi reagoimatta mitenkään.. Ehkä pari keppiä kuudesta ilmaisi. No vaikka opettelu oli kesken, huomasin, että namipalkkaus ei toimi, koska toi ei ole niin ahne ja halu saada ruokaa ei ole niin kova, että se jäljestäisi kilometrejä keppien perässä saaden palkinnoksi ruokaa. Ei ei. Niinpä vaihdoin palkkauksen leikkiin. Rupesimme leikkimään kepeillä ja taistelemaan niistä ja muutaman toiston jälkeen mulla oli koira, joka otti kujalta löydettyään kepin suuhun, toi mulle ja eikun leikkimään. Juhuu! Edistystä epätoivon keskelle. Samana iltana tein vielä pienen jäljen (jonka teon Jytky näki), johon en laittanut nameja vaan muutaman metrin välein keppejä. Ja se meni hyvin!!! Jäljestys oli hyvää ja kepit se toi mulle käteen, josta aina seurauksena pieni leikkihetki. Jes! En tiedä onko tämä pitemmän päälle toimiva malli, mutta aion joka tapauksessa samalla tyylillä jatkaa, pidentäen vaan vähitellen keppien väliä. Alku alkoi ainakin hyvin, mutta katsotaan meneekö jatko yhtä hyvin... :)
Tottiksessakin olen seuraamisen, luoksetulon ja pysäyttävät vaihtanut kokonaan lelupakkaan, koska tosta koirasta on kuoriutunut oikea pikku taistelija :) eli ns. vauhdikkaammat ja korkeampaa viretilaa vaativat liikkeet palkkaan lelulla, tekniikkaa vaativat namilla. Toki seuraamisen perusasentoja ja käännöksiä palkkaan namilla myös. Seuraaminen on mun mielestä mageeta, tosin en näe itse koko totuutta, mutta ajattelin, että Juha saa kuvata ens viikolla meidän liikkeet, jotta näen itsekin miltä ne näyttävät. Seuraamisessa palkka on kainalossa, luoksetulossa leuan alla. Reenit jatkuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti