Tälle viikolle on mahtunut koulutusta jos toistakin. Maanantaina agireenit, keskiviikkona Maarianna Takapuron agikoulutus ja perjantaina ajeltiin Ouluun Anna Kilpiän koulutukseen.
Niin keskiviikon kun perjantainkin koulutukset olivat hurjan hyviä ja tuntui, että niin minä kuin Jytky kehityttiin niissä tosi paljon eteenpäin. Keskiviikkona Maariannan kanssa harjoiteltiin just niitä asioita mitkä ovat meille olleet vaikeita, eli kolmen vierekekkäisen esteen yhdistelmiä (näin yksinkertaisesti sanottuna) sekä puomi-putki- erottelua niin, että putki on U:na puomin alla. Maarianna oli kyllä loistava kouluttaja ja löysi meille just eikä melkein ne oikeat onnistumisen avaimet vaikeisiin kohtiin. Maariannalla on itelläkin agikoirana nopea belgi, joten hän kyllä tiesi mitä kannattaa tehdä ja mitkä on tuhoontuomittuja ohjauksia jo heti alkuunsa :) Kolmen vierekkäisen esteen sarjaan tehtiin (olikohan se nyt nimeltään) japanilaisia eli toisinsanoen persjättö, jonka jälkeen heti kädenvaihto. Puomi-putki erottelussa avain "onneen" oli (yllätysyläätys) oikea ohjaus, eli kun mennään putkeen, ohjataan alaspäin kädellä ja kun puomille niin kädellä näyttö ylöspäin. Tää toimi Jytkylle ja vihdoin se hokasi erottelun. Eli lopussa vaikka mentiin sekasin molempia hypyn kautta niin aina se meni oikein, kun minä keskityin ohjaukseni kanssa.
Perjantaina oltiin sitten Oulussa Kilpiän Annan koulutuksessa ja sekin oli kyllä tosi hyvä.
Tässäpä pätkiä sieltä. Eli tossa on yks pätkä ja oikeesta reunasta löytyy lisää pätkiä, onnistuneita ja ei niin onnistuneita.
http://www.youtube.com/watch?v=uBcOXZ3dMsA
Otettiin siis rataa pätkissä ja kontakteja yksittäin, koska ne eivät ole vielä siinä kunnossa, että niitä voisi ottaa osana täysvauhtista rataa. Aivan älyttömän hyvää harjoitusta kyllä päästä välillä vieraille esteille reenaamaan, koska Jytkykin selvästi vähä varoi kontakteja ekoilla kerroilla ja katteli tyyliin onko tää nyt se sama juttu mitä kotona...
Tottiksessa olemme keskittyneet luoksetulon pysäytysten opetteluun ja sehän meni v****si jo heti alkuunsa. Olemme aikaisemminkin ottaneet kyllä luoksetulossa pysäytyksiä väliin, mutta huomasin, että käsimerkillä pysäytys on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan ja lopulta tuntui, että varsinkin kovasta vauhdista ja vähänkään pitemmältä matkalta käden heilautuksella ei ollut enää mitään merkitystä. Koira kyllä hiljensi vauhtia, mutta pysäytykseksi sitä ei voinut kutsua. SM:issä katsoin, että EVL:ssä poikkeuksetta lähes jokainen käyttää suullista käskyä luoksetulossa, joten ajattelin, että ehkä se on fiksumpi vaihtaa suulliseen käskyyn, varsinkin, kun käsimerkki ei oikein toiminut sitten kuitenkaan. No sittenpä alkoikin tulla vastaan toinen ongelma, ennakointi. Kun otan yhdenkin kerran pysäytyksen luoksetuloon, niin toisella kerralla se käskyn saatuaan alkaa hiipimään tai sit tököttää vaan paikallaan. Tai auta armias, kun kerran tein sen, että kun se ei pysähtynyt kunnolla, niin kävin päättäväisesti palauttamassa sen siihen kohtaan mihin ois pitäny pysähtyä tyyliin "mitä minä sulle sanoin, kuuntele!!" Sen jälkeen se ei vahongossakaan liikahtanut mihinkään kun yritin kutsua sitä luokse... Nouh!! Niinpä pidin itsekseen ajatteluriihen, ja pohdin, että miten tämän homman kanssa edetään. Eka vaihe oli saada luoksetulo takaisin kuosiin. Samana iltana epäonnistuneista reeneistä kävin lähikentällä ottamassa vain vauhtiluoksetuloja ja lopulta se saatiin takaisin kuosiin eli ekalla käskyllä reippaasti luokse. Toka vaihe oli miettiä miten saan pysäytyksen toimimaan ja tulin siihen tulokseen, että eikun pikku paloina reeniä lenkin yhteydessä eikä vähään aikaan mitään kokonaisia liikesuorituksia. Nyt sitten lenkkien ohessa ,kun Jytky juoksee minuun päin (luonnollisesti, ilman mitään käskyä) otan pysäytyksen ja tässä pystyn vaatimaan siltä ja tarvittaessa palauttamaan sen, jos pysäytys on huono, koska tämä ei ole mitenkään yhdistettynä tänne käskyyn. Esim. tänä aamuna Jytky jäi haistelemaan ja juoksi sen jälkeen minua kiinni -> annoin pysäytys käskyn, jossa oli pieni vartaloapu. Pysäytys oli hyvä ja palkka lensi koiran taakse. Toisen kerran samankaltaisessa tilanteessa annoin pysäytyskäskyn, mutta Jytky valui ja kävin torumassa sekä palauttamassa siihen paikkaan mihin olisi pitänyt pysähtyä. Vähän ajan päästä taas kun se juoksi minuun päin, pysäytyskäsky ja nyt pysäytys oli loistava, jes, ja palkka lensi. Eli tätä meinaan tehdä nyt lenkkien yhteydessä paljon ja vaatia sen, että käskyä on toteltava, oli tilanne mikä tahansa, eikä siitä valuta yhtään. Toisaalta harjoitusohjelmaan otetaan myös luoksetulon viimeinen osio eli seisomisesta eteenistuminen. Eli jätän Jytkyn seisomaan ja siitä tänne käskyllä eteenistuminen. Ja sitten toki harjoitellaan vielä niitä suoria luoksetuloja erikseen, jotta se ylipäätään lähtee tulemaan luokse :) Mutta se oli kyllä hyvä huomata, että vaikka tänä aamuna otettiin pysäytyksiä ja palautin sen aika tuimasti valumisesta, niin koska ne ei ollut yhdistettynä luoksetulokäskyyn, niin se ei sitten myöskään kärsinyt lainkaan. Eli kun lenkin lopussa otin suoran luoksetulon, niin tyyppi kirmasi innoissaan luokse eikä mitään himmaillut. Näillä siis mennään katsotaan, miten toimii...
KEPPIKOULU jatkuu huomenna, pitää anataa välillä ton rekun levätäkin.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti