Tässäpä pieniä maistiaisia tän hetken meikäläisen mp3 soittolistalta = parasta treenimusaa niin lenkille, salille kuin fiiliksen hakuun koiratreeneihinkin ;) Tällä hetkellä mp3 soitossa on ahkerasti siis Cheekkiä ja tää on NIIIIIN fiiliksissä. Äijä on mestari! Miten tää postaus liittyy Jytkyyn? Katos kun ohjaajan mielentila on kunnossa niin usein silloin on myös koiran ;)
Cheek - Ei oikotietä
Cheek - Jippikayjei
cheek - kyyneleet
Cheek - Jossu
elastinen -hallussa
JVG - epoo :)
JVG - iha finaalis
:)
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Kiutaköngäs
Tässäpä pari kuvaa Kiutakönkäältä ja lakkasuolta!
 |
| Oltiin Ranualla lakassa ja sankko täynnä tultiin pois. Pötkylällä oli työ juosta kahden ihmisen väliä, mutta mikäs sen parempaa reeniä kuin suollajuoksu ;) |
 |
| Kiutakönkäällä |
 |
| Hienot kosket ja kuohut |
 |
| Mun komistukset <3 |
päivitystä
Ette arvaa.. mie oli niin hienosti kuvannu meidän keppikoulua ja edistymistä puhelimella, kunnes jossain kohtaa oli tarkoitus poistaa YKSI kuva ja tsimpsalapim, kaikki kuvat oli poistettu..EIKÄ!! Harmitti aivan vietävästi, sillä kaikki hyvät otokset katosivat taivaan tuuliin :( eli videomatskua ei ole tiedossa ennen kuin saan taas videoitua uutta.
No jokatapauksessa olemme nyt siinä vaiheessa keppikoulussa, että kepit ovat samassa suorassa linjassa , mutta hiukan vinossa. Tosin Lieksassa otin jo hypyltä vinokepeille menoa ja se onnistui hienosti!! Hyvä Jytkis, eka väli löytyi!! :) Nyt tuli taas uutta intoa keppireenaamiseen, sillä tavoite olisi ne saada kisakuntoon elokuun loppuun mennessä, jolloin olisi Lieksassa kisat. Saa nähä keretäänkö. Agilityssä olemme muuten reenananneet agirodun OPEN CLASS rataa niin oikeinperin kuin takaperinkin. Ja taas olen oppinut uutta nopea koiran ohjaamisesta.. Ehkä vielä joku kaunis päivä kerkeän olemaan ajoissa ohjaukseni kanssa..? :)
Tokossa olemme harjoitelleet ahkerasti AVOn liikkeitä, joka päivä jotakin. Viikon takainen puhelu koirankoulutusguru Merjalle oli erittäin hyvä idea, sillä Merjan ohjeiden avulla olemme saaneet luoksetulon ja sen pysäytyksen pelittämään! Ja mitkä olivatkaan ne "taikakeinot"??!! LEIKKIMINEN!! oikesti! Tajusin puhelun jälkeen, että olen aivan liian tiukkapipoisesti ja kunnianhimoisesti reenannut uusia juttuja ja vaatinut asioita, joita koira ei vielä tajua. Nyt vaihdettiin luoksetulo leikkimiseksi, eli patukka heilumaan ja pienistäkin onnistumisesta palkkaa. Ja mikä tärkeintä, autetaan koiraa! Leikin ja avustamisen avulla olen saanut viestitettyä Jytkylle, että tämä on se sama luoksetulo edelleen, vaikka välillä saatetaankin pysähtyä. Meillä on tullu tosi paljon onnistumisia ja virheenkin sattuessa MINÄ en ole vaipunut synkkyyteen vaan oikeasti yrittänyt hallita oman mielentilani, joka tietenkin suoraan vaikuttaa koiraan. Back to basic siis. On se mahtava, kun on viisaita kavereita ympärillä, jolle voi kilauttaa tarvittaessa :)
Tokossa kaket on hyvällä mallilla eli olen todella paljon palkannut ensimmäisestä istumaannoususta, koska yleensä se on se vaikein. Jos ekan saa pelittämään, niin todennäköisesti muutkin vaihdot pelittää. Ollaan harjoiteltu tätä myös pitkältä matkalta, niin että AVOn matka tuntuisi sitten iisiltä. Hyppyä on kans reenattu muutamia kertoja, tai lähinnä sitä istumista siellä hypyn takana. Jytky kun tuppaa menemään siellä maahan, vaikka istuminen on muuten (muissa tilanteissa hallussa). Viimeksi kokeilin niin, että sanon käskyn "ISTU" pää ylhäällä, niin etten katseellani painosta sitä. Tämä toimi ainakin sen kerran hyvin. Liikkeestä maahanmenossa nimittäin meillä on valmistelevassakin osuudessa tavallaan merkkinä maahanmenossa se, että katson Jytkyä ja sit tulee se maahan -käsky. Niinpä ajattelin, että voiko se maahanmeno johtua esteen takana siitä, mutta tiedä häntä.. Noudossa ollaan haettu vain vauhtia ja otettu sitten erikseen luovutuksia. Välillä Jytky pitää huonosti kiinni kapulasta, ei pure, mutta ikään kuin roikottaa sitä suussaan.
Eilen oli aika touhun täyteinen päivä, kun aamulla mentiin yhteistokoreeneihin, jossa Koillissanomien toimittaja oli tekemässä juttua meistä. Siellä vierähti hyvässä seurassa 3h ja sen jälkeen lähdettiinkin suoraan Kiutakönkäälle lenkkeilemään kivoihin maisemiin. Siellä meni puolitoistatuntia, jonka jälkeen illalla otettiin Tessan kanssa vielä aksareenit. Voitte uskoa, että pieni belgipoikanen oli väsy illalla, mutta onnellinen. Ainakin se saa liikuntaa ja tekemistä sydämensä kyllyydestä :)
Huomenna lähdemme Vuokattiin rokkaamaan festareille ja sunnuntaina menemme Jytkyn kanssa Lieksaan, jossa ollaan viikko. Ensi viikon lauantaina on belggareiden erkkari Joensuussa, joten ollaan sitten valmiina jo huudeilla. Jänskää!! :)
No jokatapauksessa olemme nyt siinä vaiheessa keppikoulussa, että kepit ovat samassa suorassa linjassa , mutta hiukan vinossa. Tosin Lieksassa otin jo hypyltä vinokepeille menoa ja se onnistui hienosti!! Hyvä Jytkis, eka väli löytyi!! :) Nyt tuli taas uutta intoa keppireenaamiseen, sillä tavoite olisi ne saada kisakuntoon elokuun loppuun mennessä, jolloin olisi Lieksassa kisat. Saa nähä keretäänkö. Agilityssä olemme muuten reenananneet agirodun OPEN CLASS rataa niin oikeinperin kuin takaperinkin. Ja taas olen oppinut uutta nopea koiran ohjaamisesta.. Ehkä vielä joku kaunis päivä kerkeän olemaan ajoissa ohjaukseni kanssa..? :)
Tokossa olemme harjoitelleet ahkerasti AVOn liikkeitä, joka päivä jotakin. Viikon takainen puhelu koirankoulutusguru Merjalle oli erittäin hyvä idea, sillä Merjan ohjeiden avulla olemme saaneet luoksetulon ja sen pysäytyksen pelittämään! Ja mitkä olivatkaan ne "taikakeinot"??!! LEIKKIMINEN!! oikesti! Tajusin puhelun jälkeen, että olen aivan liian tiukkapipoisesti ja kunnianhimoisesti reenannut uusia juttuja ja vaatinut asioita, joita koira ei vielä tajua. Nyt vaihdettiin luoksetulo leikkimiseksi, eli patukka heilumaan ja pienistäkin onnistumisesta palkkaa. Ja mikä tärkeintä, autetaan koiraa! Leikin ja avustamisen avulla olen saanut viestitettyä Jytkylle, että tämä on se sama luoksetulo edelleen, vaikka välillä saatetaankin pysähtyä. Meillä on tullu tosi paljon onnistumisia ja virheenkin sattuessa MINÄ en ole vaipunut synkkyyteen vaan oikeasti yrittänyt hallita oman mielentilani, joka tietenkin suoraan vaikuttaa koiraan. Back to basic siis. On se mahtava, kun on viisaita kavereita ympärillä, jolle voi kilauttaa tarvittaessa :)
Tokossa kaket on hyvällä mallilla eli olen todella paljon palkannut ensimmäisestä istumaannoususta, koska yleensä se on se vaikein. Jos ekan saa pelittämään, niin todennäköisesti muutkin vaihdot pelittää. Ollaan harjoiteltu tätä myös pitkältä matkalta, niin että AVOn matka tuntuisi sitten iisiltä. Hyppyä on kans reenattu muutamia kertoja, tai lähinnä sitä istumista siellä hypyn takana. Jytky kun tuppaa menemään siellä maahan, vaikka istuminen on muuten (muissa tilanteissa hallussa). Viimeksi kokeilin niin, että sanon käskyn "ISTU" pää ylhäällä, niin etten katseellani painosta sitä. Tämä toimi ainakin sen kerran hyvin. Liikkeestä maahanmenossa nimittäin meillä on valmistelevassakin osuudessa tavallaan merkkinä maahanmenossa se, että katson Jytkyä ja sit tulee se maahan -käsky. Niinpä ajattelin, että voiko se maahanmeno johtua esteen takana siitä, mutta tiedä häntä.. Noudossa ollaan haettu vain vauhtia ja otettu sitten erikseen luovutuksia. Välillä Jytky pitää huonosti kiinni kapulasta, ei pure, mutta ikään kuin roikottaa sitä suussaan.
Eilen oli aika touhun täyteinen päivä, kun aamulla mentiin yhteistokoreeneihin, jossa Koillissanomien toimittaja oli tekemässä juttua meistä. Siellä vierähti hyvässä seurassa 3h ja sen jälkeen lähdettiinkin suoraan Kiutakönkäälle lenkkeilemään kivoihin maisemiin. Siellä meni puolitoistatuntia, jonka jälkeen illalla otettiin Tessan kanssa vielä aksareenit. Voitte uskoa, että pieni belgipoikanen oli väsy illalla, mutta onnellinen. Ainakin se saa liikuntaa ja tekemistä sydämensä kyllyydestä :)
Huomenna lähdemme Vuokattiin rokkaamaan festareille ja sunnuntaina menemme Jytkyn kanssa Lieksaan, jossa ollaan viikko. Ensi viikon lauantaina on belggareiden erkkari Joensuussa, joten ollaan sitten valmiina jo huudeilla. Jänskää!! :)
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
agivalmennuksia ja tottistelua
Tälle viikolle on mahtunut koulutusta jos toistakin. Maanantaina agireenit, keskiviikkona Maarianna Takapuron agikoulutus ja perjantaina ajeltiin Ouluun Anna Kilpiän koulutukseen.
Niin keskiviikon kun perjantainkin koulutukset olivat hurjan hyviä ja tuntui, että niin minä kuin Jytky kehityttiin niissä tosi paljon eteenpäin. Keskiviikkona Maariannan kanssa harjoiteltiin just niitä asioita mitkä ovat meille olleet vaikeita, eli kolmen vierekekkäisen esteen yhdistelmiä (näin yksinkertaisesti sanottuna) sekä puomi-putki- erottelua niin, että putki on U:na puomin alla. Maarianna oli kyllä loistava kouluttaja ja löysi meille just eikä melkein ne oikeat onnistumisen avaimet vaikeisiin kohtiin. Maariannalla on itelläkin agikoirana nopea belgi, joten hän kyllä tiesi mitä kannattaa tehdä ja mitkä on tuhoontuomittuja ohjauksia jo heti alkuunsa :) Kolmen vierekkäisen esteen sarjaan tehtiin (olikohan se nyt nimeltään) japanilaisia eli toisinsanoen persjättö, jonka jälkeen heti kädenvaihto. Puomi-putki erottelussa avain "onneen" oli (yllätysyläätys) oikea ohjaus, eli kun mennään putkeen, ohjataan alaspäin kädellä ja kun puomille niin kädellä näyttö ylöspäin. Tää toimi Jytkylle ja vihdoin se hokasi erottelun. Eli lopussa vaikka mentiin sekasin molempia hypyn kautta niin aina se meni oikein, kun minä keskityin ohjaukseni kanssa.
Perjantaina oltiin sitten Oulussa Kilpiän Annan koulutuksessa ja sekin oli kyllä tosi hyvä.
Tässäpä pätkiä sieltä. Eli tossa on yks pätkä ja oikeesta reunasta löytyy lisää pätkiä, onnistuneita ja ei niin onnistuneita.
http://www.youtube.com/watch?v=uBcOXZ3dMsA
Otettiin siis rataa pätkissä ja kontakteja yksittäin, koska ne eivät ole vielä siinä kunnossa, että niitä voisi ottaa osana täysvauhtista rataa. Aivan älyttömän hyvää harjoitusta kyllä päästä välillä vieraille esteille reenaamaan, koska Jytkykin selvästi vähä varoi kontakteja ekoilla kerroilla ja katteli tyyliin onko tää nyt se sama juttu mitä kotona...
Tottiksessa olemme keskittyneet luoksetulon pysäytysten opetteluun ja sehän meni v****si jo heti alkuunsa. Olemme aikaisemminkin ottaneet kyllä luoksetulossa pysäytyksiä väliin, mutta huomasin, että käsimerkillä pysäytys on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan ja lopulta tuntui, että varsinkin kovasta vauhdista ja vähänkään pitemmältä matkalta käden heilautuksella ei ollut enää mitään merkitystä. Koira kyllä hiljensi vauhtia, mutta pysäytykseksi sitä ei voinut kutsua. SM:issä katsoin, että EVL:ssä poikkeuksetta lähes jokainen käyttää suullista käskyä luoksetulossa, joten ajattelin, että ehkä se on fiksumpi vaihtaa suulliseen käskyyn, varsinkin, kun käsimerkki ei oikein toiminut sitten kuitenkaan. No sittenpä alkoikin tulla vastaan toinen ongelma, ennakointi. Kun otan yhdenkin kerran pysäytyksen luoksetuloon, niin toisella kerralla se käskyn saatuaan alkaa hiipimään tai sit tököttää vaan paikallaan. Tai auta armias, kun kerran tein sen, että kun se ei pysähtynyt kunnolla, niin kävin päättäväisesti palauttamassa sen siihen kohtaan mihin ois pitäny pysähtyä tyyliin "mitä minä sulle sanoin, kuuntele!!" Sen jälkeen se ei vahongossakaan liikahtanut mihinkään kun yritin kutsua sitä luokse... Nouh!! Niinpä pidin itsekseen ajatteluriihen, ja pohdin, että miten tämän homman kanssa edetään. Eka vaihe oli saada luoksetulo takaisin kuosiin. Samana iltana epäonnistuneista reeneistä kävin lähikentällä ottamassa vain vauhtiluoksetuloja ja lopulta se saatiin takaisin kuosiin eli ekalla käskyllä reippaasti luokse. Toka vaihe oli miettiä miten saan pysäytyksen toimimaan ja tulin siihen tulokseen, että eikun pikku paloina reeniä lenkin yhteydessä eikä vähään aikaan mitään kokonaisia liikesuorituksia. Nyt sitten lenkkien ohessa ,kun Jytky juoksee minuun päin (luonnollisesti, ilman mitään käskyä) otan pysäytyksen ja tässä pystyn vaatimaan siltä ja tarvittaessa palauttamaan sen, jos pysäytys on huono, koska tämä ei ole mitenkään yhdistettynä tänne käskyyn. Esim. tänä aamuna Jytky jäi haistelemaan ja juoksi sen jälkeen minua kiinni -> annoin pysäytys käskyn, jossa oli pieni vartaloapu. Pysäytys oli hyvä ja palkka lensi koiran taakse. Toisen kerran samankaltaisessa tilanteessa annoin pysäytyskäskyn, mutta Jytky valui ja kävin torumassa sekä palauttamassa siihen paikkaan mihin olisi pitänyt pysähtyä. Vähän ajan päästä taas kun se juoksi minuun päin, pysäytyskäsky ja nyt pysäytys oli loistava, jes, ja palkka lensi. Eli tätä meinaan tehdä nyt lenkkien yhteydessä paljon ja vaatia sen, että käskyä on toteltava, oli tilanne mikä tahansa, eikä siitä valuta yhtään. Toisaalta harjoitusohjelmaan otetaan myös luoksetulon viimeinen osio eli seisomisesta eteenistuminen. Eli jätän Jytkyn seisomaan ja siitä tänne käskyllä eteenistuminen. Ja sitten toki harjoitellaan vielä niitä suoria luoksetuloja erikseen, jotta se ylipäätään lähtee tulemaan luokse :) Mutta se oli kyllä hyvä huomata, että vaikka tänä aamuna otettiin pysäytyksiä ja palautin sen aika tuimasti valumisesta, niin koska ne ei ollut yhdistettynä luoksetulokäskyyn, niin se ei sitten myöskään kärsinyt lainkaan. Eli kun lenkin lopussa otin suoran luoksetulon, niin tyyppi kirmasi innoissaan luokse eikä mitään himmaillut. Näillä siis mennään katsotaan, miten toimii...
KEPPIKOULU jatkuu huomenna, pitää anataa välillä ton rekun levätäkin.. :)
Niin keskiviikon kun perjantainkin koulutukset olivat hurjan hyviä ja tuntui, että niin minä kuin Jytky kehityttiin niissä tosi paljon eteenpäin. Keskiviikkona Maariannan kanssa harjoiteltiin just niitä asioita mitkä ovat meille olleet vaikeita, eli kolmen vierekekkäisen esteen yhdistelmiä (näin yksinkertaisesti sanottuna) sekä puomi-putki- erottelua niin, että putki on U:na puomin alla. Maarianna oli kyllä loistava kouluttaja ja löysi meille just eikä melkein ne oikeat onnistumisen avaimet vaikeisiin kohtiin. Maariannalla on itelläkin agikoirana nopea belgi, joten hän kyllä tiesi mitä kannattaa tehdä ja mitkä on tuhoontuomittuja ohjauksia jo heti alkuunsa :) Kolmen vierekkäisen esteen sarjaan tehtiin (olikohan se nyt nimeltään) japanilaisia eli toisinsanoen persjättö, jonka jälkeen heti kädenvaihto. Puomi-putki erottelussa avain "onneen" oli (yllätysyläätys) oikea ohjaus, eli kun mennään putkeen, ohjataan alaspäin kädellä ja kun puomille niin kädellä näyttö ylöspäin. Tää toimi Jytkylle ja vihdoin se hokasi erottelun. Eli lopussa vaikka mentiin sekasin molempia hypyn kautta niin aina se meni oikein, kun minä keskityin ohjaukseni kanssa.
Perjantaina oltiin sitten Oulussa Kilpiän Annan koulutuksessa ja sekin oli kyllä tosi hyvä.
Tässäpä pätkiä sieltä. Eli tossa on yks pätkä ja oikeesta reunasta löytyy lisää pätkiä, onnistuneita ja ei niin onnistuneita.
http://www.youtube.com/watch?v=uBcOXZ3dMsA
Otettiin siis rataa pätkissä ja kontakteja yksittäin, koska ne eivät ole vielä siinä kunnossa, että niitä voisi ottaa osana täysvauhtista rataa. Aivan älyttömän hyvää harjoitusta kyllä päästä välillä vieraille esteille reenaamaan, koska Jytkykin selvästi vähä varoi kontakteja ekoilla kerroilla ja katteli tyyliin onko tää nyt se sama juttu mitä kotona...
Tottiksessa olemme keskittyneet luoksetulon pysäytysten opetteluun ja sehän meni v****si jo heti alkuunsa. Olemme aikaisemminkin ottaneet kyllä luoksetulossa pysäytyksiä väliin, mutta huomasin, että käsimerkillä pysäytys on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan ja lopulta tuntui, että varsinkin kovasta vauhdista ja vähänkään pitemmältä matkalta käden heilautuksella ei ollut enää mitään merkitystä. Koira kyllä hiljensi vauhtia, mutta pysäytykseksi sitä ei voinut kutsua. SM:issä katsoin, että EVL:ssä poikkeuksetta lähes jokainen käyttää suullista käskyä luoksetulossa, joten ajattelin, että ehkä se on fiksumpi vaihtaa suulliseen käskyyn, varsinkin, kun käsimerkki ei oikein toiminut sitten kuitenkaan. No sittenpä alkoikin tulla vastaan toinen ongelma, ennakointi. Kun otan yhdenkin kerran pysäytyksen luoksetuloon, niin toisella kerralla se käskyn saatuaan alkaa hiipimään tai sit tököttää vaan paikallaan. Tai auta armias, kun kerran tein sen, että kun se ei pysähtynyt kunnolla, niin kävin päättäväisesti palauttamassa sen siihen kohtaan mihin ois pitäny pysähtyä tyyliin "mitä minä sulle sanoin, kuuntele!!" Sen jälkeen se ei vahongossakaan liikahtanut mihinkään kun yritin kutsua sitä luokse... Nouh!! Niinpä pidin itsekseen ajatteluriihen, ja pohdin, että miten tämän homman kanssa edetään. Eka vaihe oli saada luoksetulo takaisin kuosiin. Samana iltana epäonnistuneista reeneistä kävin lähikentällä ottamassa vain vauhtiluoksetuloja ja lopulta se saatiin takaisin kuosiin eli ekalla käskyllä reippaasti luokse. Toka vaihe oli miettiä miten saan pysäytyksen toimimaan ja tulin siihen tulokseen, että eikun pikku paloina reeniä lenkin yhteydessä eikä vähään aikaan mitään kokonaisia liikesuorituksia. Nyt sitten lenkkien ohessa ,kun Jytky juoksee minuun päin (luonnollisesti, ilman mitään käskyä) otan pysäytyksen ja tässä pystyn vaatimaan siltä ja tarvittaessa palauttamaan sen, jos pysäytys on huono, koska tämä ei ole mitenkään yhdistettynä tänne käskyyn. Esim. tänä aamuna Jytky jäi haistelemaan ja juoksi sen jälkeen minua kiinni -> annoin pysäytys käskyn, jossa oli pieni vartaloapu. Pysäytys oli hyvä ja palkka lensi koiran taakse. Toisen kerran samankaltaisessa tilanteessa annoin pysäytyskäskyn, mutta Jytky valui ja kävin torumassa sekä palauttamassa siihen paikkaan mihin olisi pitänyt pysähtyä. Vähän ajan päästä taas kun se juoksi minuun päin, pysäytyskäsky ja nyt pysäytys oli loistava, jes, ja palkka lensi. Eli tätä meinaan tehdä nyt lenkkien yhteydessä paljon ja vaatia sen, että käskyä on toteltava, oli tilanne mikä tahansa, eikä siitä valuta yhtään. Toisaalta harjoitusohjelmaan otetaan myös luoksetulon viimeinen osio eli seisomisesta eteenistuminen. Eli jätän Jytkyn seisomaan ja siitä tänne käskyllä eteenistuminen. Ja sitten toki harjoitellaan vielä niitä suoria luoksetuloja erikseen, jotta se ylipäätään lähtee tulemaan luokse :) Mutta se oli kyllä hyvä huomata, että vaikka tänä aamuna otettiin pysäytyksiä ja palautin sen aika tuimasti valumisesta, niin koska ne ei ollut yhdistettynä luoksetulokäskyyn, niin se ei sitten myöskään kärsinyt lainkaan. Eli kun lenkin lopussa otin suoran luoksetulon, niin tyyppi kirmasi innoissaan luokse eikä mitään himmaillut. Näillä siis mennään katsotaan, miten toimii...
KEPPIKOULU jatkuu huomenna, pitää anataa välillä ton rekun levätäkin.. :)
torstai 4. heinäkuuta 2013
tervetuloa Jytkyn keppikouluun!
Koska kepit ovat melkeinpä ainut este kisaamiselle, päätin, että asialle on korkea aika tehdä jotain!
Mehän olemme harjoitelleet keppejä verkoilla ja olemme talvesta lähtien ollut siinä tilanteessa, että kepit ovat auki tavallaan selkäpuolelta, mutta muuta kehitystä siinä ei ole juuri tapahtunut. Ongelmana on, että Jytky ei mahdu pujottelemaan niiden verkkojen kanssa, kun ne ovat niin pienet ja se ei kestä oikein kunnolla niiden pois ottamistakaan. Hahmotus on nolla, jos verkkoja ei ole. Yksitellenhän niitä pitäs alkaa pois ottamaan, mutta arvatkaa jaksanko minä alkaa sitä kuukausien kärsivällistä työtä tekemään. No en. Tai olen sitä jo tehnyt, mutta edistystä ei tapahdu siinä tahdissa mitä minä haluan.
Niinpä vaihdoin strategiaa ja aloin opettamaan Jytkylle pujottelua kujakepeillä. Juha sai tehtäväkseen tehdä minulle 12 keppiä, jotka saan helposti nurmikolle (arvatkaa oliko innossaan tästä.. ;)) Muutaman päivän painostuksen jälkeen kepit ilmestyivät pihalle ja eilen reenasin eka kertaa niillä.
Ja näin se meni
Mehän olemme harjoitelleet keppejä verkoilla ja olemme talvesta lähtien ollut siinä tilanteessa, että kepit ovat auki tavallaan selkäpuolelta, mutta muuta kehitystä siinä ei ole juuri tapahtunut. Ongelmana on, että Jytky ei mahdu pujottelemaan niiden verkkojen kanssa, kun ne ovat niin pienet ja se ei kestä oikein kunnolla niiden pois ottamistakaan. Hahmotus on nolla, jos verkkoja ei ole. Yksitellenhän niitä pitäs alkaa pois ottamaan, mutta arvatkaa jaksanko minä alkaa sitä kuukausien kärsivällistä työtä tekemään. No en. Tai olen sitä jo tehnyt, mutta edistystä ei tapahdu siinä tahdissa mitä minä haluan.
Niinpä vaihdoin strategiaa ja aloin opettamaan Jytkylle pujottelua kujakepeillä. Juha sai tehtäväkseen tehdä minulle 12 keppiä, jotka saan helposti nurmikolle (arvatkaa oliko innossaan tästä.. ;)) Muutaman päivän painostuksen jälkeen kepit ilmestyivät pihalle ja eilen reenasin eka kertaa niillä.
KEPPIKOULU OSA 1 3.7.2013
Tämä oli lähtötilanne.
SM-tokoilut
SM tokoilut meni meidän osalta varsin kivasti, nimittäin sijoitus ALO-luokassa oli 3/88!! Pisteitä 187,5 ja samalla sieltä napsahti se TK1. Vaikka olen (varsinkin näin jälkeenpäin) tosi tyytyväinen koko kisaan ja varsinkin Jytkyyn, niin pieni harmitus silti jäi kytemään, koska se täyspotti oli NIIIN lähellä. meillä oli nimittäin samat pisteet toiseksi tulleen kanssa ja voitto jäi 3 pisteen päähän!!! Ja se mistä me menetettiin pisteet oli niin typerä kömmähdys, että ääh, harmittaa.. Mutta tässäpä liikkeet videoituna arvosanojen kanssa (lukuunottamatta paikallaoloa ja luoksepäästävyyttä.
Hihnassa seuraaminen 10
Liikkeestä seisominen 8 (valui)
Hyppy 10
Vapaana seuraaminen 10 (tää oli vielä magee, kun se tuomari sanoi, että just mietittiin tuleeko yhtään 10 ja tässä se nyt on!! :))
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 7,5. Jytky jäi ihmettelemään viereisen kehän pikku koiraa eikä tullut ekalla käskyllä luokse. Tarvittiin siis kaksoiskäsky ja luultavasti pikkukoirasta järkyttyneenä hänen piti vielä väistää sitä tulomatkalla :)
Mutta harmitus unohtui sen siliän tien kun päästiin palkintojen jakoon ja eritoten sinne palkintopallille. Olihan se huikeeta seistä oman rakkaan rekkusen kanssa siellä! SM palkintopallista on haaveiltu, sen eteen on tehty töitä ja nyt siellä sitten oltiin. HUIKEETA!!! :D
Joukkuekisassa Koillimaan koirakerho oli 23/70 ja sanonpa vaan, että sairaan hyvin ensikertalaisilta, jotka muutama kuukausi sitten päätti osallistua SM:n!!:) Meillä on mahtava reeniporukkaja hyvät koirat, meistä kuullaan vielä :)
WISH IT, DREAM IT, DO IT!!!
Vielä me se palkintopallin korkeinkin koroke valloitetaan, joten harjoittelu jatkuu!! :)
Hihnassa seuraaminen 10
Liikkeestä seisominen 8 (valui)
Hyppy 10
Vapaana seuraaminen 10 (tää oli vielä magee, kun se tuomari sanoi, että just mietittiin tuleeko yhtään 10 ja tässä se nyt on!! :))
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 7,5. Jytky jäi ihmettelemään viereisen kehän pikku koiraa eikä tullut ekalla käskyllä luokse. Tarvittiin siis kaksoiskäsky ja luultavasti pikkukoirasta järkyttyneenä hänen piti vielä väistää sitä tulomatkalla :)
Mutta harmitus unohtui sen siliän tien kun päästiin palkintojen jakoon ja eritoten sinne palkintopallille. Olihan se huikeeta seistä oman rakkaan rekkusen kanssa siellä! SM palkintopallista on haaveiltu, sen eteen on tehty töitä ja nyt siellä sitten oltiin. HUIKEETA!!! :D
Joukkuekisassa Koillimaan koirakerho oli 23/70 ja sanonpa vaan, että sairaan hyvin ensikertalaisilta, jotka muutama kuukausi sitten päätti osallistua SM:n!!:) Meillä on mahtava reeniporukkaja hyvät koirat, meistä kuullaan vielä :)
 |
| Meijän loistava TYKKI-tiimi!! |
 |
| Joukkue SM 23/70 |
 | ||
| Kiitos myös sponsorille Trust your dog!! Sitä meidän kaikkien pitäisi muistaa tehdä!! :) |
Vielä me se palkintopallin korkeinkin koroke valloitetaan, joten harjoittelu jatkuu!! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)