Vuosi 2014

Herättelen henkiin taas tätä blogia, sillä kuten huomata saattaa, tämä on ollut hiljaselossa aika kauan. Syy siihen on yksinkertainen:kiire. Töiden takia joudun olemaan aika paljon koneella (tai ainakin tarpeeksi) ja kun työhommat saa hoidettua, haluan tehdä jotain ihan muuta, touhuta, olla raittiissa ilmassa, reenata tai mitä tehdä mitätahansa, mutta ei koneella istumista.

No kuitenkin, tykkään kirjoittamisesta ja toisaalta on hyvin terapeuttista kirjoitella ajatuksia ylös, siksi kai ihmiset pitävät blogia. No tämän blogin tarkoitus on toimia lähinnä Jyyn kotisivuina eli päivittelen tänne kuulumisia meidän touhuiluista, vaihtelevasti.

Mutta itseasiaan. Vuosi vaihtui ja nyt on aika katsoa kulunutta vuotta. Meillä kulunut vuosi oli aika huikaiseva näin jälkikäteen katsottuna. Saimme kokea mielettömiä hetkiä Jytkyn kanssa yhdessä ja yksi jos toinenkin unelma tuli todelliseksi. Tässäpä tiivistettynä meidän vuosi:

* Näyttelyistä SERT, ROP, RYHMÄSSÄ 8 parhaan joukkoon
* AGILITYSSÄ nousu 3. luokkaan
* TOKOSSA MM-HOPEAA FMBB cat 1:ssä, samalla TK2
* VALJAKKOHIIHDOSSA SM-PRONSSIA

Aika siistiä! Ja kyllä, minä hehkutan näitä tuloksia ja olen ihan superylpeä meistä, koska me tehtiin niihin hitonmoinen työ, ollaan omistauduttu tekemiselle ja uhrattu sen eteen aika hemmetisti!! Saa koittaa perästä!





Anyway, olemme tilanteessa, jossa seuraava askel ei tule helpolla. Agilityssä 3. luokassa menestyminen vaatii pienienkin yksityiskohtien hiomista ja onnistumista, koiralta sekä ohjaajalta. Tokossa voitta ja evl luokka ovat paljon vaativampia kuin avoin luokka ja se taas vaatii vielä enemmän työntekoa. Ensi kesän tavoite on jälkitulokset ja ne tällä hetkellä tuntuvat lähes utopistiselta (huomioon ottaen sen, että jäljestystaito koiralla on tällä hetkellä 0-10 asteikolla 6, siksi koska sitä ei olla juurikaan harjoiteltu, vain muutamia kertoja). Olen kuitenkin ottanut tavoitteeksi (jos koira pysyy terveenä) että ennen ensi talven lumia meillä on 3. luokan koulari taskussa. Tossa loppusyksystä sain oikein aikuismaisen järkevät itkupotkuraivaritkin, koska tuntui, että kehitystä ei tapahdu siinä määrin mitä olisi halunnut ja tuntui, että kaikki polkee paikoillaan. Luojan kiitos, mulla on järkevä mies, joka sai taottua järkeä päähän ja sai tajuamaan myös sen, että että nyt on se hetki, kun on tehtävä vaan pirusti töitä, jotta se seuraava askel saavutetaan. JA SE SAAVUTETAAN KUN TEHDÄÄN NIITÄ TÖITÄ!! Niinpä siinä ilmoittauduin agilityn ohjauskurssille ja valmennuksiin Activelle Ouluun, kaivoin tokohommat esille, jota otetaan pienesti lähes päivittäin sekä etsin käsiini PK-ohjekirjan, josta katsoin mitä voimme tehdä talven aikaan esim. PK-tottiksen eteen. Nyt siis ajan kuukausittain Ouluun agilityvalmennuksiin, mutta se on tuottanut tulosta. Menomme agilityssä sujuvoituu koko ajan pienenpienin askelein ja yhteinen kieli ehkä löytyy vielä ;) Tavoitteena on se valionarvo niin tokosta kuin agilitystäkin. Jotta itse jaksan reenata tai tehdä töitä, tarvitsen sen tavoitteen mitä kurotella, koska sen tavoitteen avulla saan itseni potkittua vaikeimpien aikojen yli.