Tere taas! paljon kivoja asioita on ehtinyt kesäkuun aikana tapahtua ja paljon kivoja asioita (ainakin toivottavasti) tulee vielä kesä-heinäkuussakin tapahtumaan. Jos tiivistetysti kertaa meidän kesäkuun, niin Kuusamosta lähdettäessämentiin anoppilaan Siilinjärvelle, sieltä minun porukat tulivat hakemaan Jytkyn hoitoon Lieksaan ja jatkettiin Juhan kans matkaa Tampereelle.Shoppailua, nautiskelua, sukulaisia, siinäpä sitä olikin. Tampereelta Lieksaan, jossa parin päivän pysähdyksen jälkeen Joensuun pääsykokeisiin, josta puolestaan suoraan nokka kohti Vantaata ja lentoasemaa. Lentokone vei meidät Kyprokselle, jossa vietimme kerrassaan hienon viikon. Sieltä sitten taas Lieksaan, juhannuksen viettoon Siiliin mökille ja sieltä takaisin Kuusamoon. Voitte siis uskoa, että ajokilometrejä on kertynyt ihan kiitettävästi :) Mutta kyllä kaikki oli sen arvoista!
Jytky oli siis mummolassa hoidossa ja kaikki oli mennyt siellä hyvin. Sain Kyprokselle tällaisia viestejä Lieksasta: Jytkyn lempiherkku on voissa paistettu hauki ja yöt se nukkuu meidän keskessä.. :) Just! :) Vaikka se kuinka hyvin viihtyikin hoidossa, niin kyllä se oli ratketa riemusta, kun näki meidät. Eikä muuten varmasti päästänyt hetkeksikään silmistään sen jälkeen.
Kuusamoon tultaessa kävin itsekseen agikentällä ja tuntuu, että ton rekun vauhti on kasvanut entisestään. Onneksi toisaalta myös radan lukutaito on kehittynyt, koska muuten tästä ei tulis mitään. Meikäläinen, joka on tottunut ohjaamaan vain hitaita koiria, saa opetella aivan uusia ohjausjuttuja,jotta mulla olisi edes pieni mahis pysyä kartalla ton kanssa... Siinäpä haastetta kerrakseen. Suurin haaste olis saada nyt kepit toimimaan, jotta tänä syksynä päästäs vielä kisaamaan.
Ensi viikonloppuna on Tokoilijoiden varmasti yksi puhutuimmista ja odotetuimmista tapahtumista eli SM-kisat. Me otetaan osaa ALO-luokassa joukkuekisassa. Reenattu ei olla viime aikoina paljoakaan, korkeintaan olen yrittänyt saada nopeutta ja voimakkuutta liikkeisiin, mutta joo...millon ne liikkeet ovat nopeita ja milloin ei... :) kai juurikin se ennalta-arvaamattomuus tekee tästä touhusta juuri niin koukuttavaa kuin se onkin. Kaisa Mäkäräinen kirjoitti minusta aivan loistavasti blogissaan kilpailemisesta ja erityisesti arvokisoista. Lainaan tekstin tähän, koska tää on niin totta ja käy periaatteeltaan loistavasti myös koiraurheiluun.
Olympialaiset on sellaiset kisat, että niistä puhutaan paljon, miun
mielestä ihan liikaa, jo etukäteen. Varsinkin suomalaisilla ja varmasti
monilla muillakin on tapana jakaa mediassa ne mitalit jo paljon ennen
kisoja, viimeistään ensimmäisten Lapin hiihtokisojen jälkeen on jo lähes
100% varmaa, kuka hiihtää mitaleille. ;) Onneksi urheilu ja elämä on
arvaamatonta. Koskaan, ei koskaan, voi tietää etukäteen kisojen tuloksia
ja se tästä elämästä ja urheilusta tekee sen kaiken arvoista. Vaikka
kaikki menisi ihan täydellisesti tästä hetkestä aina helmikuuhun asti,
vaikka voittaisin kaikki maailman cupin osakilpailut ennen Sotsia, ei
voi olla yhtään varma, että voitan siellä. Sama pätee kaikkiin muihinkin
urheilijoihin ja urheilulajeihin. Todennäköisyyksiä voi toki
laskeskella, mutta siltikään ne tilastot eivät osaa kertoa sitä
luistaako minulla sinä päivänä suksi ja tuleeko minulle syöttöhäiriö
penkalla, joka ratkaisee sen kymmenyksen tai sekunnin, mikä mitaliin tai
voittoon olisi tarvittu… Tai jännittääkö minua sinä päivänä niin
paljon, että koko kroppa tärisee ja ammun kaikki ohi. Heh! Välillä
nautin masokistin lailla ehkä juuri eniten siitä, että mitään ei voi
tietää etukäteen. Kaikkemme tehdään tärkeässä paikassa onnistumisen
eteen, mutta silti voi tapahtua mitä vaan! Jännittävää ja niin ihanaa!
Ja kaikki muut urheilijat tekevät samoin. Ja vain yksi voittaa. Ja senpä
takia urheilu ja sen seuraaminen onkin niin suosittua. Siinä voi
kotisohvalta käsin tv:tä katsomalla nostaa päivän jännitystason aivan
eri lukemille. Joten voitte vaan kuvitella, mitä se on siellä itse
suorituspaikalla…!
Niinpä, näihin sanoihin, näihin tunnelmiin... parhaamme yritetään kisoissa, mutta ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti