Keväällä Jytky kävi virallisissa selkäkuvissa, jossa sen selkä todettiin kauttaaltaan terveeksi! Jei!
eli virallisesti tulokset näyttivät tältä:
VA0 (normaali)
SP0 (puhdas)
LTV0 (normaali)
Eilen meillä oli ensimmäinen TOKON voittajaluokan koe, joka ei paljoa paremmin olisi voinut mennä:
paikallaolo 8 (kentällä oli aivan tautisesti mäkäriä, joita Jyy ei sietänyt yhtään ja niinpä hän oli hangannut nokkaa ja ollut muutenkin tosi levoton, pysyen kuitenkin paikallaan)
seuraaminen: 9,5
istuminen: 10
luoksetulo: 10
ruutu: 10
hyppynouto:10
metallin noutaminen: 9
tunnari: 9
kauko-ohjaus: 8
kokonaisvaikutus: 10
yht. 296p, luokkavoitto ja pisteenä i:n päälle seuranmestaruus ;)
Edellisestä tokokokeesta oli vierähtänytkin vuosi, joten johan tuo oli aikakin kisata taas siinäkin lajissa. Vuosi ollaan tahkottu enemmän tai vähemmän VOI-luokan liikkeitä ja reeni on kaiketi kannattanut, kun tulos oli noinkin hyvä ja tasapainoinen! Jytky teki täysin omalla tasollaan kisatilanteessa - taas kerran- ja olin ihan super ylpeä poitsusta. Itseäni ei jännittänyt juurikaan, koska kisat olivat meidän kotikentällä ja olin talkoohommissa aamupäivän. Fiilis kisoissa oli just sellanen mitä toivoinkin, niin koiralla kuin ohjaajalla. Minä muistin nauttia jokaisesta hetkessä kehästä ja mikäs siinä, kun koira esitti liike toisensa jälkeen parastaan. Jytkyn vireystila oli siis bueno, se teki töitä tarkasti, mutta hyvällä draivilla. Meinasin pussata sen puhki kokeen jälkeen, on se vaan rakkauspakkaus! <3
Agilityäkin on tahkottu 3. luokassa kiitettävästi, kevään saldona yksi 0-tulos ja liuta hyllyjä sekä 5:a...! Niin monesti se nollatulos on ollut niiiiin pienestä kiinni, että harmitus on välillä hyvin suuri, mutta periksi en anna!! HUOH! minun kehitys kun ei tapahdu koiran kehityksen kanssa samaa vauhtia, niin tulokset antavat odottaa itseään... Jytky on siis ensimmäinen koira, jonka kanssa kisaan 3. luokassa, joten sujuva, oikeaaikainen ohjaus ei tule itsestään! (lievästi sanottuna) Töitä kuitenkin tehdään (reenin puutteesta tai yrityksestä meitä ei voi syyttää!) ja toivotaan, että ne tulokset sieltä vielä tulee - sitten kun aika on oikea.
Jatkossa keskitymme edelleen agilityyn ja tokoon. Nyt alan pähkäillä kuinka opetan sille uusia EVL liikkeitä ja agilityn reenaus jatkuu entiseen malliin. Jälkeä on tehty muutamia kertoja ja mielestäni se on valmis kisoihin sen osalta, mutta meidän seuralla ei ole tällä hetkellä ollenkaan turvallista PK A-estettä, joten emme pääse reenaamaan sitä. En sitten viiti ilmoittaa kisoihin, jos tiedän, että yksi liike on kokonaan reenaamatta ja tiedän, että kylmiltään se ei sitä mene. En tajua minkä ihmeen takia PK esteiden pitää olla edes niin jyrkkiä/korkeita, koiran fysiikka on aikamoisella koetuksella niissä. MUR!
Tässä vähän puhelimesta kuvia kesältä:
 |
| Tässä jännätään agilityn SM-kisoja ja koitetaan ottaa oppia, jotta itsekin vielä noihin karkeloihin päästäisi - joskus! |
